Valokuvaaja, kirjailija, suomentaja I. K. Inha osti Pipolan talon hevoshaan 1900-luvun alussa mökkipaikakseen ihastuttuaan sen maisemiin. Hän rakennutti niemeen mökin, jota on kutsuttu Maisterin tuvaksi. Kirjassaan Suomen maisema (1909) Inha kertoo Heponiemestä ja sen kauneudesta. Vuonna 1905 Inha myi Heponiemen kamreeri Juho Ennolalle ja hänen vaimolleen Hildalle. Heidän vakiovieraansa Heponiemessä oli kirjailija, kansanedustaja Hilda Käkikoski. Ennolat lahjoittivat tilan vuonna 1912 Diakonissalaitokselle diakonissojen lomapaikaksi mutta pidättivät itsellään oikeuden asua siellä. Juho Ennola kuoli 1914, jolloin Hildi Ennola tarjosi sen Diakonissalaitoksen käyttöön mutta jäi itse sinne asumaan. Vuonna 1916 Heponiemessä aloitti tyttöjen talouskoulu, jonka toiminta päättyi 1923. Päärakennus tuhoutui tulipalossa 1917.[3]
Hildi Ennola kuoli vuonna 1929, minkä jälkeen Heponiemestä tuli diakonissojen eli sisarten kesäkoti. Osa diakonissoista rakensi Heponiemeen mökkejä, joista osa on edelleen käytössä. Sodan aikana Heponiemessä asui kaksi Karjalasta tullutta siirtolaisperhettä sekä sotaa paossa olevia sisaria. Lisäksi Heponiemi toimi turvapaikkana inkeriläisille pakolaisille. Rinnekoti piti siellä vuodesta 1967 kymmenen vuoden ajan kehitysvammaisten koulukotia. Myöhemmin se oli vuokrattuna ulkopuolisille yrityksille.
Diakonissalaitos päätti Heponiemen Hiljaisuuden keskuksen perustamisesta vuonna 1995 ja alkoi vastata itse retriittikeskuksen toiminnasta. Ensimmäinen hiljaisuuden retriitti järjestettiin Heponiemen peruskorjauksen jälkeen vuonna 1997. [3]
Luonto
Heponiemen alueella sijaitsee laajahko ja yhtenäinen tammimetsä, jossa on runsaasti eri-ikäisiä tammia. Heponiemen tammisto on Uudenmaan ainoa sisämaan tammimetsä, jossa kasvaa suuria ja vanhoja tammia. Alue on vahvistettu suojelualueeksi.[4] Jo 1950-luvulla keskusteltiin Heponiemen osittaisesta rauhoittamisesta, sillä tohtori Reino Kalliola löysi Heponiemen alueelta yhtenäisen, Suomen oloissa harvinaisen tammimetsikön. Lisäksi alueella kasvaa pähkinäpuita ja metsälehmuksia sekä lehtokasvillisuutta.[3].
Vaeltaja – hengellinen aikakauskirja
Heponiemen Hiljaisuuden keskus julkaisi Vaeltaja-verkkolehteä. Lehden kirjoittajina oli tunnettuja teologeja, tutkijoita, kirjailijoita ja toimittajia. Lehden aiheita olivat hiljaisuus, rukous, hengellinen matkakumppanuus ja kristillinen kirkko.[5]
