Silvennoisen paras arvokisasaavutus oli neljäs sija pienessä mäessä Zakopanen MM-kisoissa 1962. Samojen kisojen suurmäessä hän oli 23:s. Cortina d’Ampezzon talviolympialaisissa 1956 Silvennoinen sijoittui 10:nneksi. Kilpailusuoritusta suurempaa kohua Cortinassa herättivät kuitenkin miehen Savo-lehteen lähettämät värikkäät kisajutut Suomen hiihtäjistä, jotka teksteistä suivaantuneina mukiloivat hänet kisakylässä.[3]
Salpausselän kisoissa Silvennoinen ylsi voittoon 1956. SM-kisoissa hän joutui tyytymään hopeamitaliin 1957 ja 1962. Silvennoinen ei kaihtanut suuriakaan mäkiä: Planican lentomäkiviikolla 1954 hän sijoittui kolmanneksi. Oberstdorfin lentomäkiviikolla helmikuussa 1955 käydyt kaksi kisaa hän voitti yltäen parhaimmillaan 128 metrin lentoon.[4]
Hemmon veli Vesa Silvennoinen voitti Puijon talvikisoissa 1955 yhdistetyn kilpailun.
Lähteet
Arponen, Antti O. ym.: Talviurheilun tähdet, s. 246–247. WSOY, 1986. ISBN 951-0-13095-8
Viitteet
↑Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 24, s. 147. Kopijyvä Kustannus Oy, 2003.
↑Arponen, Antti O.: Kuopion mäkimiehistä monta tarinaa. Urheilutietäjän joulu, 2001, s. 33–34. Suomen urheilutietäjät.
↑Hakalax, Jari: Mitä tapahtui talvella 1954–55. Urheilutietäjän joulu, 2004. Suomen urheilutietäjät. Artikkelin verkkoversio. Pirhonen, Pentti: Mitä Missä Milloin 1956, s. 353. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1955.