Helkon linja-autoja Scania–Vabisin alustalla Helsingissä vuonna 1961
Oy Helsingin Autokoritehdas Ab eli Helko oli Helsingissä ja Tikkurilassa toiminut autokoritehdas. Se perustettiin vuonna 1933,[1] myytiin Primo Oy:lle vuonna 1959 ja toiminta loppui vuonna 1965. Se oli 1950-luvulla yksi Suomen suurimmista autokoritehtaista.
Yhtiön perustava kokous pidettiin 18.9.1933 ja yhtiön toimitusjohtajana aloitti pääosakas Edmund Lindberg. Yhtiö aloitti toimintansa Munkkisaaressa syyskuussa 1933. Yhtiö oli palkannut pari henkilöä konttoriin sekä 25 autokorityöntekijää ja loppuvuodesta valmistui viisi linja-autonkoria sekä ohjaamoita ja lavoja. Alkuperäinen 100 000 markan osakepääoma nostettiin 200 000 markkaan heinäkuussa 1934. Marraskuussa 1935 yhtiön omistussuhteet muuttuivat perin pohjin pääosakkaiksi tullessa tarkastaja Axel Lindroth sekä kadettiupseeriGunnar Ericsson. Entinen toimitusjohtaja Lindberg luopui osakkeistaan ja Ericssonista tuli uusi toimitusjohtaja.[2]
Yhtiö alkoi valmistaa linja-, paketti- ja sairasautojen koreja, ohjaamoita, lavoja sekä kippejä. Munkkisaaren tehdas tuhoutui yöllä syttyneessä tulipalossa 24. maaliskuuta 1937. Tulipalossa ei menetetty ihmishenkiä, mutta aineelliset vahingot olivat mittavat, esimerkiksi keskeneräisiä linja-autoja paloi. Koko henkilökunta jäi työttömäksi ja työt sekä osa työntekijöistä siirtyi muille autokoritehtaille.[3][4]
Lindroth myi kaikki osakkeensa huhtikuussa 1938 Ericssonin velipuolelle, konttoripäällikkö Odd Anders Vataselle. Osakepääomaa nostettiin kesäkuussa ja Ericssonin ja Vatasen lisäksi pieni osa osakkeista kuului nyt työnjohtaja Simo Aholalle. Yhtiö rakensi tehtaan Tikkurilaan, jossa toiminta käynnistyi vuonna 1937. Rakennuksen työhallin pituus oli 77 ja leveys 20 metriä. Koreja pystyi rakentamaan viidellä linjalla samanaikaisesti. Rakenteilla pystyi yhtä aikaa olemaan 32 linja-autokoria tai toistasataa ohjaamoa. Tehtaalla työskenteli syksyllä 1937 noin 80 työntekijää.[5]
Lokakuussa 1939 yhtiöllä oli 141 työntekijää. Sen vuoden 1939 myynti oli 4,293 miljoonaa markkaan ja se oli myynnillä mitaten Suomen kolmanneksi suurin autokoritehdas. Talvisodan takia tehtaan henkilökunta putosi lähes puoleen edellisvuoden tasosta.[6] Vuonna 1944 yhtiön myynti oli noin 15 miljoonaa markkaa ja se oli toiseksi suurin Kaipion jälkeen.[7] Tammikuun 24. päivänä 1945 Helsingin Autokoritehdas oli mukana perustamassa Autokorityönantajain Liittoa (AKTL).[8]
Helkolla uskottiin teräskorisen linja-auton painavan viidenneksen puukorista vähemmän. Yhtiö teki sopimuksen ruotsalaisen Hägglund & Sönerin kanssa korien lisenssivalmistuksesta. Teräskori esiteltiin 24.11.1949 Helsingin rautatieasemalla ja se sai messuilla kultamitalin.[9] Helko oli vuonna 1956 yksi Suomen suurimmista autokoritehtaista 66 uuden korin ja kymmenen täyskorjauksen tuotantomäärällä.[10] Helkon menestyksekkäin yksittäinen artikkeli oli suurina sarjoina muun muassa HKL:lle toimitettu Helko-teräskori. Puu- ja metallikoreja valmistettiin vierekkäin, mutta puukorien toimitukset loppuivat viimeistään 1954. Linja-autokorien lisäksi tehtaassa valmistettiin kuorma-autojen korirakenteita, myymälä- ja pakasteautoja – tehtaan yhteydessä oli myös autokorjaamo. Vuosikymmenen lopulla yhtiö alkoi velkaantua ja kauppa ei käynyt. Omistajat halusivat päästä eroon yhtiöstä. Tehtailija Sven Grahn osti yhtiön toukokuussa 1959. Grahnin vävy, Ulf Rönnholm nimitettiin koriteollisuuden vastuuhenkilöksi ja hän muutti Helsingin Autokoritehdas Oy:n nimeksi Primo Oy, osasto Helko.[11] Primon omistukseen siirryttyään se erosi AKTL:n jäsenyydestä. Gunnar Ericsson luovutti puheenjohtajuuden Lahden Autokorin johtajalle Kauko Saariolle.[12]
Tehtaan johtaja Usko Niemi piti Hägglund ja Sönerin kanssa solmittua sopimusta kalliina ja se irtisanottiin. Niemi sai ajatuksen uudesta korimallista ja näin syntyi ulkonäöltään moderni Mercurius-kori kaarevalla tuulilasilla. Malli oli kuitenkin epäonnistunut ja autoista tuli runsaasti vaikeasti hoidettavia reklamaatioita. Helkon suurin asiakas oli HKL. Primon aikana tehtaan tuotanto oli suurimmillaan – kerralla valmistettiin lähes kahtakymmentä autoa ja yhden alustan korittamisessa kesti noin kaksi kuukautta. Grahnin perhe kuitenkin arveli menestyvänsä perinteisillä toiminta-alueillaselvennä. Vuoden 1964 lopussa päätettiin, että tilauksessa olleet 40 HKL:n autoa tehdään valmiiksi, mutta uusia tilauksia ei oteta. Viimeiset korit valmistuivat elokuussa 1965. Helkon henkilökuntaa ja asiakkaita siirtyi etenkin Wiimalle.[13]
Lähteet
Kurkinen, Jari: Suomen autokoriteollisuuden historia. Jyväskylä: Gummerus, 2001. ISBN 952-91-3987-X
Viitaniemi, Matti ja Mäkelä, Aarne: Suomen linja-autoliikenteen historia, s. 357. Jyväskylä: Linja-autoliitto ry, 1978. ISBN 951-99162-8-8
