Museo avattiin Tapiolassa, Weegee-talon kolmannessa kerroksessa kesäkuussa 1998. Vuonna 2006 se siirtyi Weegeen toiseen kerrokseen. Vuonna 2017 kokoelmat siirtyivät Näyttelykeskus Weegeen yhteydessä sijainneeseen väliaikaiseen[6] tilaan Ahertajankuja 4:ssä[7], jossa kokoelmanäyttely Leiri kertoi yhteisöjen voimasta ja kyvystä selviytyä muuttuvassa maailmassa esittelemällä sekä Helinä Rautavaaran kokoelmaa että museolle lahjoitettua esineistöä. Näyttelyn seitsemän ”telttaa” kätkivät sisälleen yhteisöilleen merkityksellisiä esineitä. Länsiafrikkalaiset tanssipuvut, capoeiera-soittimet ja bengaliyhteisön Durga-alttari ovat elävää kulttuuriperintöä ja yhdyssiteitä eri puolilla maailmaa asuvien ihmisten välillä.
Keskustelu ja kritiikki
Syyskuusta 2007 asti Espoon kaupungin koulutoimi on vaatinut koululaisten vanhemmilta luvan siihen, että lapset voivat kouluaikana osallistua kulttuuri- ja liikuntapolku KULPS:n puitteissa järjestettävälle vierailulle Helinä Rautavaaran museoon. Päätöksen perusteena oli huoli lasten altistumisesta vieraille uskonnollisille tavoille. Museon kanta on, että sen tiloissa harjoitetaan ainoastaan sivistystointa – ei siis minkäänlaisia uskonnollisia menoja.[8] Päätös liittyy pitkäaikaiseen keskusteluun Helinä Rautavaaran elämäntyöstä sekä vieraita kulttuureja koskevan tiedon roolista perusopetuksessa.
Tanssiteos
Elokuussa 2010 sai Louhisalissa ensi-iltansa espoolaisen tanssiteatterin Glims & Glomsin esitys Helinä, joka kertoo itseoppineestaantropologista ja uskontotieteilijästä. Helinän koreografian on tehnyt Simo Heiskanen, joka myös esittää vanhaa Helinää, teoksen kertojaa.[9]
