Helena Ulfsdotter Snakenborg (1549Fyllingarum – 1. huhtikuuta1635) oli ruotsalainen aatelisnainen, joka toimi palvelijana sekä Ruotsin että Englannin hoveissa. Hänen isänsä Ulf Henriksson Snakenborg Bååt oli valtaneuvos, ja Snakenborg sai hyvän koulutuksen. Hän osallistui prinsessa Cecilia Vaasan seurueessa Englantiin suuntautuneeseen matkaan vuonna 1565. Matkan tarkoituksena oli muun muassa valmistella Eerik XIV:n suunnitelmia kosia Elisabet I:tä. Muiden lähtiessä kotimatkalle 1566 Snakenborg jäi Elisabetin hoviin, joka oli tehnyt häneen vaikutuksen. Hänestä tuli Elisabetin hovineito, ja vuonna 1571 hän meni naimisiin kuningattaren enon, markiisi William Parrin kanssa. Tämä kuitenkin kuoli myöhemmin samana vuonna. Snakenborg joutui kuningattaren epäsuosioon naituaan alempaan aristokratiaan kuuluneen Thomas Gorgesin vuonna 1576. Hänen onnistui kuitenkin verkostojensa avulla lepyttää kuningatar, ja hän pysyi hovin ytimessä. Hän toimi myös kuningattaren sijaisedustajana tilaisuuksissa, joihin tämä ei voinut tai viitsinyt osallistua, kuten erinäisissä avajaisissa tai kummilasten ristiäisissä. Kun Elisabet vuonna 1603 kuoli, Snakenborg käveli ensimmäisenä arkun perässä hautajaiskulkueessa. Uuden kuninkaan, Jaakko I:n, valtaannousu merkitsi hänen ajautumistaan kauemmas vallan keskuksesta.[1]
Yksityiselämä
Longford Castle, jossa Snakenborg ja Gorges asuivat vuodesta 1591.
Snakenborg sai Gorgesin kanssa kahdeksan elossa syntynyttä lasta, ja heidän linnansa Salisburyn eteläpuolella valmistui 1591. Rakennuksessa oli muun muassa juokseva vesi ja vesivessat. Snakenborg ei itse koskaan palannut Ruotsiin, mutta Gorges lähetettiin vuonna 1582 diplomaatiksi Tukholmaan, jolloin hän tapasi vaimonsa sukulaisia.[1]
