Harmaasieppo (Muscicapa striata) on sieppojen heimoon kuuluva varpuslintu. Se on hyönteissyöjä, joka elää avoimissa metsissä ja pihapiireissä. Lajia esiintyy laajalla alueella Euraasiassa ja Afrikassa.
Harmaasieppo on 13,5–15 cm pitkä.[3][4] Sen höyhenpuku on harmaanruskea, ja siltä puuttuvat silmiinpistävät tuntomerkit. Harmaasiepolla on pitkät siivet ja pyrstö sekä lyhyet mustat jalat. Lintu on selkäpuoleltaan kuviottoman harmaanruskea ja vatsapuoleltaan likaisen valkoinen. Rinnassa, kurkun sivuilla, otsalla ja päälaen etuosassa on kuitenkin tummaa, kapeaa viirutusta. Silmä on tumma, ja sen ympärillä on kapea, vaalea ja epäselvärajainen silmärengas. Sukupuolet ja ikäluokat ovat lähes samannäköiset, mutta nuorella yksilöllä on lyhyen aikaa pesästä lähdön jälkeen täplikäs nuoruuspuku.[4]
Harmaasieppo ääntelee paljon, mutta sen äänivalikoima on suppea ja äänet hiljaisia. Sen kutsuääni on lyhyt ja terävä ”tsri”, joka on samantapainen kuin monella muullakin linnulla. Varoitusääni on tyypillisempi ”hiis-tak-tak”.[4] Laulu on vaatimatonta ja hiljaista sirahtelua, joka koostuu lähinnä kutsu- ja yhteysäänistä. Koiraalla on kuitenkin lisäksi myös taidokas ja hyvin hiljainen visertävä puolilaulu.[3]
Vanhin suomalainenrengastettu harmaasieppo on ollut 11 vuotta 1 kuukautta 24 päivää vanha.[5] Se on samalla Euroopan vanhin harmaasieppo.
Levinneisyys
Harmaasieppoa tavataan pesivänä Islantia lukuun ottamatta lähes koko Euroopassa. Idässä sen levinneisyysalue ulottuu Pakistaniin, Kiinaan ja Mongoliaan. Lisäksi laji pesii Luoteis-Afrikassa. Talvehtimisalueet sijaitsevat Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Euroopassa arvioidaan pesivän 14–22 miljoonaa paria. Hyvin varovainen arvio koko maailman populaatioksi on 85,7–264 miljoonaa yksilöä. Vaikka lajin maailmanlaajuinen kanta on laskussa, harmaasieppo ei ole vaarassa, ja se on luokiteltu elinvoimaiseksi.[1]
Suomessa harmaasieppo pesii yleisenä koko maassa. 1990-luvun lopulla Suomen harmaasieppokannaksi arvioitiin 1,4–1,8 miljoonaa yksilöä. Vuosien 2006–2010 Lintuatlaksessa arvioitiin Suomen harmaasieppokannan pysyneen vakaana tai hieman kasvaneen edellisen 35 vuoden aikana.[6]
Elinympäristö
Harmaasieppo pesii lähes kaikinlaisissa metsissä, jos ne vain eivät ole liian sulkeutuneita. Laji pesii myös asuintalojen pihoilla.[3]
Harmaasieppo männyn oksalla.
Lisääntyminen
Harmaasiepon munia.
Harmaasieppo tekee hätäisen näköisesti rakennetun pesänsä kantoon, oksanhankaan, sivusta avoimeen pönttöön tai kuistin, halkopinon tai muiden paikkojen sopukoihin. Naaras muniin touko-kesäkuussa 4–6 munaa, jotka ovat vaaleita ja punaruskeatäpläisiä. Se hautoo munia 12–14 päivää. Poikaset pysyvät pesässä 12–16 vuorokautta ja itsenäistyvät 2–3 viikon jälkeen pesästälähdön. Harmaasieppo voi joskus munia toisen pesyeen heinäkuussa.[3]
Ravinto
Harmaasieppo pyydystää lentäviä hyönteisiä niin, että se istuu oksalla, jolta on hyvä näkyvyys, tekee siitä lyhyen pyrähdyksen ohilentävän hyönteisen perään ja palaa sitten takaisin samalle istumapaikalleen. Tämä pyydystystapa, samanlainen kuin kirjosiepolla, on paras tapa erottaa harmaasieppo muista harmaista pikkulinnuista. Harmaasieppo syö toisinaan myös maassa olevia selkärangattomia ja syksyllä marjoja.
Lähteet
↑ abcBirdLife International: Muscicapa striataIUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 11.2.2014. (englanniksi)
↑Valkama, Jari, Vepsäläinen, Ville & Lehikoinen, Aleksi: Suomen III Lintuatlas Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. Viitattu 23.6.2014.
Aiheesta muualla
Kivinen, Asko N. 1980: Harmaasiepon erikoinen pesäpaikka. – Lintumies 4.1980 s. 179–180. LYL.
Liesma, Jorma 1980: Harmaasiepon värimuunnos Valkeakoskella. – Lintumies 4.1980 s. 180–181. LYL.
Marjakangas, Arto 1982: Harmaasiepon heikko pesimistulos huonon sään takia kesällä 1981. – Ornis Fennica 59:36–37.
Tast, Johan 1982: Västäräkki, Motacilla alba ahdisteli samalla ikkunalaudalla pesivää harmaasieppoa, Muscicapa striata. – Lintumies 2.1982 s. 98. LYL.
