Harmaakivi on usein graniitin vanhentunut nimitys[1][2], mutta se voi tarkoittaa myös muita harmaita kivilajeja, kuten granodioriittia ja gneissigraniittia.[3] Suomen keskiaikaiset kivikirkot on pääosin rakennettu harmaakivestä. Alkujaan monien kirkkojen ulkoseinät ovat olleet rapattuja ja kalkittuja.[4]
Vuonna 1932 ilmestynyt Iso tietosanakirja määritteli harmaakiven harmaanväristen graniittikivien kansanomaiseksi nimitykseksi. Rahvas käytti sanaa usein mistä tahansa malmien, kalkkikiven tai muun hyödynnettävän kiviaineksen yhteydessä esiintyvästä hyödynnettäväksi kelpaamattomasta kivestä kelvollisen vastakohtana.[5]
Lähteet
- ↑ Päivi Hintsanen: Harmaa Coloria.net. Viitattu 12.11.2010.
- ↑ P. H. W.: Suomen metsänhoitolehden ruotsalais-suomalainen sanaluettelo (pdf) helda.helsinki.fi. 1889. Arkistoitu 11.3.2016. Viitattu 12.11.2010.
- ↑ Koskinen, Pekka: ”4.3.2. Kivi”, Hämeen linnan linnoittaminen kustavilaisella ajalla 1772-1808, s. 272. (Akateeminen väitöskirja) Tampere: Tampere University Press, 2007. ISBN 978-951-44-6919-0 Teoksen verkkoversio (viitattu 11.11.2023).
- ↑ Knapas, Marja Terttu (toim.): Vantaan Pyhän Laurin kirkko 500 vuotta. Tutkielmia kirkon historiasta, s. 36. Vantaa: Vantaan seurakunnat, 1994. ISBN 9789529054220
- ↑ Iso tietosanakirja, Otava 1932, osa 4, palsta 425, hakusana harmaakivi.
Aiheesta muualla
- Tiitta, Allan: Harmaakiven maa. Zacharias Topelius ja Suomen maantiede. (Bidrag till kännedom av Finlands natur och folk, H. 147) Helsinki: Suomen tiedeseura, 1994. ISBN 951653273X
