Hans Rebane (24. joulukuuta1882 Vana-Kariste[1][2][3] – 16. joulukuuta1961Tukholma–Bromma) oli virolainen toimittaja, poliitikko ja diplomaatti, joka myös opiskeli ainakin hieman lääketiedettä Tarton yliopistossa 1903. Tiettävästi vuosina 1906 ja 1911–18 hän työskenteli Postimees-lehdelle paitsi yleis- myös vastaavana toimittajana. Eesti Päevalehden palveluksessa Rebane toimi vuorostaan 1918–27 vastaavana sekä päätoimittajana, ja opiskeli valtiotieteitä Berliinin yliopistossa lukukauden verran. Seuraavaksi hän matkaili Euroopan eri maissa. Rebane oli myös Viron kronologisessa järjestyksessään kolmannen riigikogun (parlamentin) jäsen, siirtyen sitten palvelemaan Viroa ensin ulkoasiainministerinä 1927–28 (kiitos tuolloin riigivanemina, ’valtionvanhimpana’, toimineen Jaan Tõnissonin) ja sitten Suomen-suurlähettiläänä 1931–37. Tämän jälkeen vuorossa oli Latvian-suurlähettilään tehtävä vuosina 1937–40. [1][4][5]
Vuonna 1941 hänet tiettävästi pidätettiin ja toimitettiin silloisen Neuvostoliiton Leningradiin. Sieltä hän kuitenkin pääsi pakoon Ruotsiin laivalla nimeltä ”Jaan Teär”.[4][6] Sukulaisuussuhteiltaan hän oli Viron pääministerinäkin toimineen Toomas Hendrik Ilveksen isoisän vanhempi veli. [7]
Rebanella oli myös oma perhe, josta tietoja löytyy niukanpuoleisesti.[8] Hänen vaimonsa oli Johanna Marie Rebane.[1][9][10][11] Rebasen muistoa kunnioittamaan julkistettiin erityinen muistomerkki hänen sukunsa kotitalon sijaintipaikan yhteyteen lauantaina 19. elokuuta 2006. Tilaisuudessa olivat paikalla muun muassa Hans Rebanen poika Endel Rebane (joka tiettävästi on myös hänen ainoa lapsensa) Ruotsista käsin, ja tuohon aikaan europarlamentin jäsenenä palvellut Toomas Hendrik Ilves. Rebane on haudattu Tukholmaan.[4][10][6][11]
Suurlähetystön synty ja Rebanen tulo Suomeen
Kuva 2: Hans Rebane perheineen. 18.4.1931 Eteläsatama, Helsinki.
Elettiin aikaa, jolloin Viron Helsingin-suurlähetystöä oltiin vasta perustamassa. Ennen suurlähetystön toiminnan käynnistämistä, tarvittiin sille toimitilat. Oskar Kallaksesta nimettiin 7. joulukuuta 1918 Viron ensimmäinen asiainhoitaja (lähettiläs) Suomeen. Hän asettui aluksi helsinkiläisen kenkäkauppiaan luokse. Kevään 1919 mittaan hän löysi toimitilan Tehtaankatu 1:stä. [5]
Viron valtio osti jo saman vuoden syksyllä edustustoa koskevan toimitilakysymyksen ratkaisemiseksi kiinteistön, jolla lähetystö yhä sijaitsee. Paikalla asui tuolloin kuitenkin väkeä, jolle piti löytää uudet osoitteet. Se vei aikaa kuitenkin niin kauan, että tehtävään astui jo seuraava lähettiläs, Aleksander Hellat, ennen kuin toimeen päästiin paremmin tarttumaan. Hellat oli kiinnostunut muun muassa teatterista, ja pian hänestä tuli suosittu seurapiireissä. Niinpä myös vierailijoiden määrä kasvoi, ja ränsistyvä puinen rakennus alkoi olla tuntuva haitta lähetystölle. [5]
Rebanen saavuttua Helsinkiin keväällä 1931 (työt suurlähettiläänä alkoivat 10. huhtikuuta)[6], sai hän tehtäväkseen rakennuttaa edustavan lähetystötalon. Rakennushanketta koskeneen arkkitehtuurikilpailun voitti Konstantin Bölau. Rakentamiseen tarvittavat varat saatiin kokoon myymällä tontista puolet. Rebane piti myös puheen uuden rakennuksen peruskiven laskemisen yhteydessä. [5][12]
Keväällä 1933 lähetystö muutti väistötiloihin osoitteeseen Tehtaankatu 6. Jo saman vuoden lopulla uusi rakennus oli valmis, ja edustuston työ käynnistyi siellä. Funktionalistinen, vaalea kaksikerroksinen talo oli tuolloin, ja on yhä, – ainutlaatuinen koko maailmassa. Se on ensimmäinen Viron valtion lähetystökäyttöön rakennuttama talo. [5]
↑ abcTLÜAR väliseesti isikud: Rebane, HansUlkomailla asuvat virolaiset -verkkotietokanta. ”1941 arreteeriti, kuid pääses vange Leningradi viivalt laevalt Jaan Teär; elukoht Rootsi algus 1944” Viitattu 7.8.2019. (eesti)
