Ennen politiikkaan ryhtymistä Suhonen työskenteli Turussa postilaitoksen palveluksessa 1960–1966, SDP:n kunnallisjärjestön ammattiyhdistystoimitsijana 1967–1970 ja ulosottoviraston avustavana ulosottomiehenä 1970–1994.
Suhonen oli kansanedustajana SMP:n eduskuntaryhmässä 1991–1994 ja omassa ryhmässään 1994–1995. Suhonen oli presidentin valitsijamiehenä vuoden 1988 vaalissa. Hän oli Turun kaupunginvaltuustossa 1977–1996 ja toimi myös useissa yhteiskunnallisissa luottamustehtävissä. Suhosen aviopuoliso oli niin ikään kansanedustajana ollut Tina Mäkelä. Suhosella on aikaisemmasta avioliitostaan kaksi poikaa.
Vuonna 1983 Suhosesta tuli SMP:n puoluetoimiston ja Pientalonpoika Oy:n hallintopäällikkö. Hän oli tässä työssä vuoteen 1993. Vuodesta 1983 hän oli valtioneuvoston kansliassa ministeri Pekka Vennamon poliittinen sihteeri[2] kunnes siirtyi 1987 liikenneministeriön ylitarkastajaksi ja ministeri Vennamon erityisavustajaksi. Vuonna 1990 liikenneministeriksi tuli Raimo Vistbackan jälkeen kokoomuksen Ilkka Kanerva ja Suhosen pesti päättyi.
Suhonen valittiin eduskuntaan Turun läänin eteläisestä vaalipiiristävaaleissa 1991 SMP:n listalta. Hän erosi 29. elokuuta 1994 SMP:stä ja perusti oman eduskuntaryhmänsä, jossa toimi vaalikauden loppuun asti. Eduskunnassa hän oli liikennevaliokunnassa jäsenenä 1991–1994 sekä valtiovarainvaliokunnassa varajäsenenä 1991 ja Suomen Pankin tilintarkastajissa varajäsenenä 1991–1993 ja 1994–1995.
Järjestötoiminta
Politiikan ulkopuolella Suhonen osallistui partiojärjestön ja raittiusjärjestöjen toimintaan.
Säätiöt
Hannu Suhonen oli Ida ja Lauri Reinikaisen säätiön asiamies ja hän on Aino-Maria Rannan säätiön hallituksessa. Vuonna 2013 Aamuset uutisoi, että Patentti- ja rekisterihallitus katsoi Suhosen säätiön hallituksen jäsenenä ja asiamiehenä toimineen lainvastaisesti lainatessaan säätiöiden varoja 1,5 miljoonaa euroa vaimonsa Tina Mäkelän yrityksille. Uutisen mukaan lainat on maksettu takaisin, eikä niistä ole aiheutunut vahinkoa säätiölle.[3]
