H&M eli Hennes & Mauritz (täydelliseltä nimeltään H & M Hennes & Mauritz AB (publ)) on ruotsalainen kansainvälisesti toimiva vähittäiskaupan konserni, jonka valikoimissa on naisten, miesten ja lasten vaatteita sekä kosmetiikkaa sekä vuodesta 2009 kodintuotteita (H&M Home). Yrityksen vaatemerkkejä ovat H&M, Cos, Monki, Weekday, Cheap Monday sekä & Other Stories.
Yritys on perustettu Västeråsissa, Ruotsissa vuonna 1947. Konsernilla on noin 4 300 myymälää 54 markkina-alueella mukaan lukien franchise-myymälät, COS-, Monki- ja Weekday-myymälät, verkkokauppa 35 markkina-alueella, sekä Pohjoismaissa toimiva postimyyntiyhtiö. Vuonna 2016 konsernin myynti (sis. alv.) oli 223 000 milj. SEK ja henkilökuntaa vuoden 2016 lopussa noin 161 000.
H&M:n suurin osakkeenomistaja on yhtiön perustajan poika Stefan Persson, joka toimi pitkään yhtiön toimitusjohtajana ja on ollut vuodesta 2009 yhtiön hallituksen puheenjohtaja. Hän hallitsee perheineen yhtiön osakkeista noin 47,7 % ja äänivallasta noin 74,7 % (2019).[3] Hän oli vuonna 2010 Forbesin listan mukaan Ruotsin toiseksi rikkain henkilö Ikean perustajan Ingvar Kampradin jälkeen.[4]
Yritys perustettiin vuonna 1947 Ruotsin Västeråsissa noin sadan kilometrin päässä Tukholmasta. Keski-ikäinen myyntimies Erling Persson oli saanut Yhdysvaltain matkallaan idean vaatemyymäläketjusta, jonka tulos perustuisi suuriin tuotanto- ja myyntimääriin ja sitä myötä alhaisiin hintoihin. Liike aloitti naistenvaateketjuna nimellä Hennes (suom.hänen, naispuolisesta puhuttaessa).
Yhtiön strategia on perustunut alusta saakka aktiiviselle laajentumiselle. 1960-luvulla ketju levittäytyi melko nopeasti ensin Norjaan ja sitten Tanskaan. Vuonna 1969 Persson päätti ostaa Tukholmassa sijainneen Mauritz Widforssin metsästys- ja aseliikkeen varastoineen. Hennesin valikoimaan otettiin miestenvaatteet, ja yrityksen nimeksi tuli Hennes & Mauritz. Valikoimaan lisättiin myös lastenvaatteet.
Laajentuminen
Erling Perssoniin kuoltua yhtiö jatkoi hänen poikansa Stefan Perssonin johdolla. Pohjoismaiden ulkopuolelle yritys laajentui ensimmäiseksi Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Kesti kuitenkin useamman vuoden ennen kuin H&M vakiinnutti siellä asemansa pysyvästi. Seuraavaksi yritys avasi liikkeet Saksaan, Belgiaan ja Hollantiin. Luxemburg ja Itävalta olivat vuorossa 1990-luvulla. Vuonna 1997 H&M tuli Suomeen aluksi parilla liikkeellä ja saavutti lopulta vakaan aseman markkinoilla. Vuonna 2001 yritys toimi 14 maassa. Ensimmäisen Yhdysvaltain liikkeensä H&M avasi New Yorkiin.
Vuonna 2007 avattiin ensimmäiset Aasian liikkeet Hongkongiin ja Shanghaihin. Samana vuonna H&M lanseerasi COS-vaatemalliston (lyhenne sanoista Collection of Style).[5] Vuonna 2008 laajeneminen jatkui Japaniin, ja samana vuonna H&M osti Fabric Scandinavien -muotiyrityksen. Vuonna 2009 H&M avasi ensimmäiset liikkeensä Venäjällä ja lanseerasi H&M Home -kodintekstiilimalliston.[6]
Toiminta Suomessa
Syksyn 1997 aikana yritys avasi Suomessa viisi liikettä, joista ensimmäinen avautui elokuussa Helsingin Itäkeskuksessa.[7] Ovien avauduttua satamäärin asiakkaita ryntäsi ostamaan ruotsalaista muotia. Seuraava myymälä pääkaupunkiseudulla avautui lokakuussa Tapiolaan.[8] Jakeluvarastonsa H&M perusti Keravalle ja aloitti toimintansa siellä kesällä 1998.[9] Suomessa oli 1998 kaikkiaan 3 500 vaatteita myyvää tavarataloa tai kauppaa, joista 102 oli ulkomaisten ketjujen myymälöitä.[10] Vuoden 2000 tienoilla H&M piti ihanneasiakkaanaan 15–35-vuotiasta henkilöä.[11] Vuonna 2005 H&M:n Suomessa olevien 24 kaupan yhteinen liikevaihto oli suurempi kuin 123 Seppälän.[12]
Toimintatapa
H&M:n liikeidea on muotia ja laatua parhaaseen hintaan, vastuullisesti. Toimiminen 4 300 myymälässä 54 markkina-alueella vaatii toimivan logistiikan. Koska H&M omistaa itse kaikki liikkeensä, se voi itse koordinoida tavaraerien logistiikkaa haluamallaan tavalla, esimerkiksi siirtää Suomessa huonosti myyvän paitaerän toiseen maahan, jossa arvelee sen myyvän paremmin.
H&M on ottanut osaa vaatteiden kierrätykseen ja myymälät ottavat vastaan käytettyjä tekstiilejä, joista saa vastineeksi -10 % -alekuponkeja liikkeisiin. H&M toimittaa kerätyt vaatteet ja kodintekstiilit I:Collect-nimiselle (Arkistoitu – Internet Archive) vaatteiden kierrätykseen erikoistuneelle yritykselle, joka lajittelee kerätyt vaatteet niiden kunnon mukaan eri käyttötarkoituksiin.[13] Hennes & Mauritz on ollut julkisuudessa esillä puhuttaessa vaatetusalan alihankintaketjuista ja alihankkijoiden työoloista. Yrityksellä on noin 700 alihankkijaa, pääosin Euroopassa ja Aasiassa – tavarantoimittajalista löytyy yrityksen nettisivuilla. Turvatakseen alihankkijoidensa toiminnan asianmukaisuuden H&M on luonut alihankkijoillensa Code Of Conduct -säännöt. Säännöillä määritetään muun muassa työpäivän enimmäispituus, työntekijöiden oikeus järjestäytymiseen ja lapsityövoimakielto. Säännöstön noudattamista testataan muun muassa alihankkijoiden tehtaissa tehtävin pistokokein. H&M:n ilmoituksen mukaan vuoden 2008 jälkeen tehdään lähes 2 400 tarkastusta joka vuosi. Tämän lisäksi H&M kuuluu Fair Labor Association (FLA) -järjestöön.
Suunnittelu
1980-luvun lopussa yrityksellä oli kymmenkunta omaa suunnittelijaa, kun taas nykyisin tuotekehitystiimiin kuuluu noin 700 henkilöä. Suunnitteluosastoa johtaa Pernilla Wohlfahrt, joka seuraa tehtävässä Ann-Sofie Johanssonia ja Margareta van den Boschia. Ann-Sofie Johansson toimii nykyään H&M:n luovana neuvonantajana.
H&M on tehnyt yhteistyötä myös ulkopuolisten suunnittelijoiden kanssa seuraavasti:
H&M:n vaatteet valmistetaan pääosin Euroopassa ja Aasiassa, alihankkijalista löytyy yrityksen nettisivuilta.[14] Monet tuotantomaat ovat kehittyviä maita. Vuosina 2000 ja 2007 H&M:n alihankkijoita on epäilty lapsityövoiman käytöstä.[15] Vuonna 2007 yhtiön vaatteissa epäiltiin käytetyn puuvillaa, jonka lapset olivat keränneet Uzbekistanissa.[16] Vuodesta 2013 H&M:n tuotteissa ei ole käytetty uzbekistanilaista puuvillaa[17]. H&M ei omista itse tehtaita vaan tilaa vaate-erät alihankkijoilta. Code of Conduct -toimintasäännöstön käyttöä valvotaan omien tarkastajien voimin, minkä lisäksi FLA suorittaa riippumattomia tarkastuksia H&M:n tavarantoimittajien tehtaissa.[18]