Stenius pääsi ylioppilaaksi 1927 ja valmistui filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi 1935. Toimittajana hän työskenteli vuosina 1933–1941 ja oli Valtioneuvoston tiedotuskeskuksen palveluksessa 1940–1941 ja Valtion tiedotuslaitoksen edustajana Tukholmassa 1941–1942. Ulkoministeriön palveluksessa Stenius oli Vatikaanin asiainhoitajana 1947–1951, ministeriön jaostosihteerinä 1951–1965 ja jaostopäällikkönä 1965 sekä viimeksi lähetystöneuvoksena Lontoossa 1969–1973. Stenius sai professorin arvonimen 1995.[2]
Monet Steniuksen kirjat sijoittuivat Karjalaan. Näitä teoksia olivat historiallinen romaani Hungergropen, Viipuri-romaani Fästningen ja romaani Brödet och stenarna. Steniuksen esseekokoelmat ja romaani Klockorna i Rom taas liittyivät Roomaan. Vuonna 1937 ilmestynyt Femte akten on kertomus Olavi Paavolaisen kanssa natsi-Saksaan tehdysta vierailusta.
Stenius vaikutti keskeisesti siihen, että Villa Lante saatiin hankittua Suomen valtion omistukseen.[1]
Göran Steniuksen poika on tutkimusjohtaja Henrik Stenius.
↑Anton, Emil: ”Katolisuus Suomessa”, Monien uskontojen ja katsomusten Suomi, s. 35–45. Kirkon tutkimuskeskuksen verkkojulkaisuja 48. Kirkon tutkimuskeskus, 2017. ISBN 978-951-693-359-0ISSN 2341-7641(suomeksi)
