|
|
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
|
Gyula Lóránt (synt. Gyula Lipovics, 6. helmikuuta 1923 – 31. toukokuuta 1981) oli unkarilainen jalkapalloilija ja jalkapallovalmentaja. Hän pelasi vuosina 1949–1955 Unkarin jalkapallomaajoukkueessa, joka muun muassa voitti kultaa Helsingin kesäolympialaisissa 1952. Lóránt kuului niin sanottuun Unkarin Kultaiseen joukkueeseen, joka menestyi pelikentillä 1950-luvulla.
Ura pelaajana
Lóránt aloitti pelaajauransa juniorijoukkue Kõszeg SE:ssä, josta siirtyi sotavuonna 1942 Szombathelyyn. Vuonna 1944 Lóránt voitti ensimmäisen Unkarin mestaruutensa Nagyváradi AC:n mukana. Toisen maailmansodan päätyttyä Nagyvárad jäi Romanian puolelle rajaa ja Lóránt voitti myös Romanian mestaruuden vuonna 1947 UTA Arad -seurassa ennen paluutaan Unkariin. Suuren läpimurtonsa pelaajana hän teki 1940-luvun lopussa Vasas SC:ssä, jossa pelasi tuolloin myös László Kubala. Kun Unkarista tuli vuonna 1949 kommunistinen valtio, yritti Lóránt monien muiden pelaajien kanssa paeta länteen, mutta epäonnistui ja vangittiin.
Lóránt vapautettiin Unkarin maajoukkueen päävalmentajan Gusztáv Sebesin vaatimuksista ja näin Lóránt jatkoi pelaajauraansa seuratasolla Vasasissa. Maajoukkueessa hän debytoi lokakuussa 1949 ottelussa Itävaltaa vastaan. Sebes itse oli taannut Unkarin johdolle, ettei Lóránt loikkaa länteen Wienistä. Hän esiintyikin ottelussa edukseen Unkarin voittaessa 4–3. Vuonna 1951 Lóránt siirrettiin useiden muiden huippupelaajien tavoin armeijaseura Budapest Honvédiin, jossa hän voitti kolme Unkarin mestaruutta.
Kultaisen joukkueen osana Lóránt juhli Unkarin paidassa olympiakultaa, Keski-Euroopan Cupin voittoa sekä MM-hopeaa, kunnes lopetti 1955. Seuratasolla hän siirtyi 1956 Honvédista Budapest Spartacukseen ja lopetti pelaajauransa 1957 Váci Vasasissa.
Meriitit pelaajana
Ura valmentajana
Pelaajauransa jälkeen Lóránt jatkoi jalkapallon parissa valmentajana tehden pitkän uran eri puolilla Eurooppaa. Hän aloitti Budapest Honvédin päävalmentajana 1962. Hän siirtyi Saksaan vuonna 1964 valmentaen ensin SV Rheydtiä ja vuodesta 1965 alkaen Bundesliigassa pelaavaa 1. FC Kaiserslauternia. Hänen johdollaan seura sijoittui kaudella 1966–1967 parhaimmillaan viidenneksi. Lóránt siirtyi Kaiserslauternista MSV Duisburgiin, mutta palasi takaisin jo kesällä 1969. Toinen pesti päättyi potkuihin maaliskuussa 1971.
Kaiserslauternista Lóránt siirtyi 1. FC Kölniin ja valmensi Saksassa myös Kickers Offenbachia sekä Freiburger FC:tä. Vuonna 1974 hänestä tuli kreikkalaisen PAOK Thessalonikin päävalmentaja. Menestystä Kreikassa tuli ja keväällä 1976 PAOK juhli historiansa ensimmäistä Kreikan mestaruutta. Mestaruuskauden jälkeen Lóránt palasi Saksaan, mutta pesti Eintracht Frankfurtissa jäi lyhyeksi.
Joulukuussa 1977 Lórántista tuli FC Bayern Münchenin päävalmentaja. Unkarilainen ei kuitenkaan onnistunut tyydyttämään menestykseen tottuneen seuran johtoa ja kannattajia saaden potkut helmikuussa 1979. Tämän jälkeen hän valmensi lyhyen aikaa FC Schalkea, kunnes palasi 1980 PAOKin päävalmentajaksi. Hänen toinen pestinsä kreikkalaisseurassa päättyi dramaattisesti, kun hän sai 31. toukokuuta 1981 ottelussa Olympiakosta vastaan sydänkohtauksen ja kuoli kesken ottelun 58-vuotiaana.
Meriitit valmentajana
Aiheesta muualla
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
