Gafencu opiskeli lakia Genevessä ja Pariisissa ja saavutti lakitieteen tohtorin tutkinnon vuonna 1914. Ensimmäisen maailmansodan aikaan hän palveli Romanian ilmavoimissa luutnanttina ansaiten korkeimman romanialaisen tunnustuksen eli Mihai Viteazul -kunniamerkin 3. luokan. Sodan jälkeen hän toimi lehtimiehenä useammissa lehdissä. Vuonna 1928 eli 36-vuotiaana hänestä tuli Kansallisen talonpoikaispuolueen edustaja parlamenttiin. Hän toimi apulaisulkoministerinä Iuliu Maniun hallituksessa vuonna 1928.[1]
Kuningas Kaarle II:n (rom. Carol II) luotua kuninkaallisen diktatuurin Grigore Gafencu oli mukana kuninkaan perustamassa puolueessa (romaniaksi Frontul Renașterii Naționale, FRN). Hänestä tuli helmikuussa 1939 Romanian ulkoministeri. Ajankohta oli haastava, koska Hitlerin johtama Saksa oli ottanut aktiivisen ja aggressiivisen otteen Euroopan politiikassa, jonka Gafencu ulkoministerin toimessaan joutui heti havaitsemaan.[2] Tilanne kiristyi 23. elokuuta 1939 Saksan ja Neuvostoliiton solmiman sopimuksen myötä. Gafencu yritti käynnistyneen maailmansodan rinnalla vahvistaa Balkanin alueen valtioita eli Romanian lisäksi, Bulgariaa, Jugoslaviaa, Kreikka ja Turkkia toimimaan sotilaallisesti yhteen kuitenkaan onnistumatta.[3] Politiikkansa epäonnistumisen seurauksena Gafencu erosi toukokuun lopussa 1940.[4] Hän siirtyi sen jälkeen Romanian lähettilääksi Moskovaan elokuun alusta 1940.[5]
Gafencu toimi lähettiläänä Moskovassa yhtä aikaa Suomen edustajan valtioneuvos J.K.Paasikiven kanssa. Omassa Moskovan aikaista toimintaansa kuvaavassa kirjassaan Paasikivi antaa Gafencusta erittäin hyvän ja pätevän diplomaatin kuvan.[6] Gafencu kuvaa myöhemmin kirjoittamissaan muistelmissa tehtäväänsä sen ajan Moskovassa[7]:
Romanian posti julkaisi vuonna 1992 Grigore Gafencun syntymän 100-vuotispäivän kunniaksi postimerkin.
»"Se, mitä minä Moskovassa etsin, oli rauhan turvaamista. Muut Neuvosto-Venäjän naapurimaiden edustajat ja erityisesti virkatoverini etsivät samaa turvallisuutta. Me olimme vakuuttuneita maidemme etujen samoin kuin yleisen edun mukaista olevan, että Neuvostoliitto naapurejaan kohtaan osoittamallaan rauhoittavalla politiikalla myötävaikuttaisi jonkinlaisten tasapainon mahdollisuuksien ylläpitämiseen. Ja katsoimme, että oli vältettävä kaikkea, mikä voisi vahingoittaa sellaisen politiikan edellytyksiä."»
Paasikiven lähtiessä takaisin Suomeen toukokuun lopussa 1941 hyvästellessään Gafencua Romanian lähettiläs totesi omana käsityksenään, että "sota ei synny, vaikka myönsi että on vaikea sanoa, miten asia menee". Gafencu oli raportoinut Bukarestiin, että "sotaa ei synny, mutta viime kuukauden kuluessa ei ole puhunut siitä mitään".[8]
Sodan sytyttyä Saksan ja Neuvostoliiton välillä kesäkuussa 1941 Gafencu palasi Romaniaan, joka oli marsalkka Ion Antonescun johdolla mukana Barbarossa-sotaretkellä Neuvostoliittoon Saksan rinnalla. Pian kotimaahansa paluun jälkeen hän siirtyi Sveitsiin. Maailmansodan jälkeen hän siirtyi Pariisiin.[1]Kommunistien otettua vallan Romaniassa Gafencu oli poissaolevana syytettyjen penkillä yhdessä mm. puoluejohtaja Iuliu Maniun sekä oikeudesta poissaolevien entisten ulkoministerien Grigore Niculescu-Buzeștin ja Constantin Vișoianun kanssa marraskuussa 1947 saaden elinkautisen vankeustuomion.[9]
Vuonna 1948 hän Gafencu oli perustamassa Yhdysvalloissa entisen sodanjälkeisen pääministerin, kenraali Nicolae Rădescun johdolla Romanian kansalliskomiteaa - eräänlaista maanpakolaishallitusta. Hän oli sen jäsen vuosina 1948-1952. Lisäksi hän oli mukana perustamassa muitakin kommunismin vastaisia järjestöjä. Gafencu kuoli 30. tammikuuta 1957 sydänkohtaukseen Pariisissa.[10]
Vuonna 2004 perustettiin TârgoviștenValakia yliopistoon oma Grigore Gafenculle nimetty kansainvälisten suhteiden ja kulttuurin tutkimuksen instituutti tunnustuksena Gafencun poliittisesta työstä kommunismikautta edeltävässä Romaniassa.[11]
↑Romania lähemmäs akselia - v. Ribbentropin pyrkimys neuvotteluissa Gafencun kanssa - Bukarestilta vaaditaan selvää kantaa. Helsingin Sanomat, 19.4.1939, s. 5. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 2.1.2022.
↑Balkanin entente sotilasliitoksi - Romanian ulkopolitiikan päämäärä. Helsingin Sanomat, 24.1.1940, s. 8. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 2.1.2022.
↑Gafencu eronnut - Gigurtu Romanian uusi ulkoministeri. Helsingin Sanomat, 2.6.1940, s. 18. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 2.1.2022.
↑Gafencu Romanian Moskovan lähettilääksi. Helsingin Sanomat, 24.7.1940, s. 6. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 2.1.2022.
↑J.K.Paasikivi: Toimintani Moskovassa ja Suomessa 1939-1941, s. 20. (Osa 2: Välirauha aika) Helsinki: WSOY, 1979. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
↑Grégoire Gafenco: Préliminaires de la guerre à l'Est, s. 349-351. Fribourg, Switzerland: Egloff, 1944. (ranskaksi)
↑J.K.Paasikivi: J.K. Paasikiven Jatkosodan päiväkirjat, s. 56-57. Helsinki: WSOY, 1991. ISBN 951-0-17409-2
↑Juliu Maniu tuomittiin elinkautiseen vankeuteen. Helsingin Sanomat, 12.11.1947, s. 5. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 2.1.2022.
↑Grigore Gafencu, Ex-Diplomat, Dies; Rumanian Foreign Minister, 1938-40, Was Pro-West--Fought Reds From Exile Lectured in U.S. The New York Times, 31.1.1957, s. 5. The New York Times (vain tilaajille). Viitattu 3.1.2022. (englanniksi)
