George “Red” Sullivan (24. joulukuuta 1929 Peterborough – 19. tammikuuta 2019[1]) oli kanadalainen jääkiekkoilija ja jääkiekkovalmentaja, joka pelasi NHL:ssa 556 ottelua vuosina 1949–1961.[2]
Pelaajaura
Sullivan aloitti NHL:ssa Boston Bruinsin riveissä kaudella 1949–1950.[1] NHL-otteluita kertyi debyyttikaudella vain kolme, joissa hän kirjautti yhden syöttöpisteen. Muutoin kausi kului AHL-joukkue Hershey Bearsin riveissä. Myös seuraava kausi kului AHL:ssa ja Sullivan pääsi pelaamaan Bostoniin vain kaksi ottelua pudotuspeleissä. Kauden 1951–1952 Sullivan pelasi kokonaan Bostonissa merkkauttaen 67 ottelussa tehot 12+12. Hän ei kuitenkaan kyennyt vakiinnuttamaan paikkaansa Bruinsin riveissä vaan seuraava kausi kului taas puoliksi AHL:n puolella. Kaudella 1953–1954 Sullivan ei päässyt pelaamaan lainkaan NHL:ssa vaan vietti koko kauden AHL:ssa.
Kaudelle 1954–1955 Sullivan siirtyi Bostonista Chicagoon seuraavan kahden kauden ajaksi. Heti ensimmäisellä kaudellaan hän oli joukkueensa paras pistemies 19 maalilla ja 42 maalisyötöllään.
Eräässä ottelussa Montreal Canadiensia vastaan vastustajan puolustaja Doug Harvey keihästi mailallaan Sullivania vatsaan sillä seurauksella, että tämä loukkaantui hengenvaarallisesti ja häneltä poistettiin perna.[1] Sullivan kuitenkin toipui vammastaan ja palasi kaukaloon seuraavalla kaudella New York Rangersin joukkueessa. New Yorkissa Sullivan pelasi aina vuoteen 1961 asti. Sen jälkeen hän pelasi vielä kaksi kautta alasarjoissa, toimien kaudella 1962–1963 AHL-seura Baltimore Clippersin pelaaja-valmentajana.
Kaikkiaan Sullivan pelasi NHL:ssa 556 ottelua ja kirjautti niissä 107 maalia ja 239 syöttöpistettä.[1] Jäähyjä hän keräsi urallaan 441 minuuttia. Pudotuspeleissä hän pääsi pelaamaan 18 kertaa ja teki niissä tehot 1+2
Valmennusura
Ollessaan Baltimoressa pelaaja-valmentajana, hänet kutsuttiin kesken kauden New York Rangersin päävalmentajaksi. Sullivan toimi Rangersin päävalmentajana myös kaksi seuraavaa kautta sekä 20 ottelun verran kauden 1965–1966 alusta ennen erottamistaan.
Kaudelle 1967-1968 Sullivan valittiin laajennusjoukkue Pittsburgh Penguinsin päävalmentajaksi. Hän sai kuitenkin lopputilin kahden kauden jälkeen Penguinsin jäätyä ulos pudotuspeleistä molemmilla kausilla.
Seuraavan ja viimeisen kerran Sullivan toimi valmennustehtävissä kun hänet kutsuttiin kesken kauden Washington Capitalsin päävalmentajaksi korvaamaan potkut saanut Jim Anderson. Sullivanin pesti kesti vain 19 ottelun verran ennen kuin hänkin sai lähteä. Sullivanin alaisuudessa Capitals kykeni voittamaan vain kaksi ottelua ja Milt Schmidt korvasi hänet joukkueen päävalmentajana.
Muuta
Jääkiekon ohessa Sullivan pelasi myös softballia ja sen muunnosta fastballia Peterborough’n ja City Leaguen joukkueissa.[1]
Vuonna 2009 Sullivan noteerattiin kaikkien aikojen Rangers-pelaajista sijalle 66 kirjassa 100 Ranger Greats: Superstars, Unsung Heroes and Colorful Characters[3]
Peterborough’n kaupunki uudelleennimesi puistoalueensa Sullivanin kunniaksi George (Red) Sullivan East City Bowliksi vuonna 2013.[4]
Hershey Bears lisäsi Sullivanin AHL-osastonsa kunniagalleriaan joulukuussa 2018.[1]
Sullivan kuoli tammikuussa 2019 kotonaan Peterboroughissa kärsittyään useiden vuosien ajan Alzheimerin taudista.[1]
Lähteet
