Georg Vilhelm Tallqvist myöh. Seponlahti (9. marraskuuta1890 Tammisaari – 2. syyskuuta1969) oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Misse-joella Saksan itärintamalla. Myöhemmin hän taisteli Valkoisessa armeijassa Suomen sisällissodassa.[1][2]
Tallqvist kävi kansakoulun ja käsityöyhdistyksen iltakoulun. Hänen vanhempansa olivat leipurimestari Berndt Vilhelm Tallqvist ja Sofia Vilhelmina Finnberg. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1925 Rauha Olga Ester Hjortin kanssa.[1][2]
Tallqvist astui Suomen armeijan palvelukseen Saksassa 7. helmikuuta 1918 vannottuaan ensin sotilasvalan ja allekirjoitettuaan palvelusitoumuksensa Suomen armeijalle. Tässä tilaisuudessa hänet ylennettiin aliupseeriksi. Hän saapui Suomeen 18. helmikuuta 1918 aselaivoja seuranneen komennuskunnan mukana Vaasaan. Vaasasta hänet komennettiin komppanianpäälliköksi 1. Krenatöörirykmentin Kristiinan krenatööripataljoonan konekiväärikomppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Laviassa ja Suodenniemellä, missä hän haavoittui pahasti 16. maaliskuuta 1918. Haavoistaan parannuttuaan hän palasi takaisin joukko-osastoonsa toukokuun lopulla vuonna 1918.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
Tallqvist siirrettiin sisällissodan jälkeen 4. heinäkuuta 1918 alkaen päälliköksi Karjalan kaartin rykmentin 3. konekiväärikomppaniaan. Hän erosi armeijasta 9. marraskuuta 1918 ja siirtyi Suojeluskuntajärjestön palvelukseen 1. helmikuuta 1919 ja hänet sijoitettiin paikallispäälliköksi Mikkelin pitäjän suojeluskuntaan. Mikkelin pitäjästä hänet siirrettiin 19. lokakuuta 1919 alkaen paikallispäälliköksi Seinäjoen suojeluskuntaan, missä hän palveli 15. kesäkuuta 1920 saakka. Suojeluskunnasta eroamisensa jälkeen hän ylläpiti leipomoliikettä Kurikassa vuosina 1920–1929, jonka jälkeen hän työskenteli työmiehenä. Tallqvist vaihtoi nimensä Seponlahdeksi vuonna 1935.[1][2]
Talvi- ja jatkosota
Seponlahti osallistui talvisotaan komppanianpäällikkönä 46. Kuormastokomppaniassa, mistä hänet siirrettiin myöhemmin Jalkaväenkoulutuskeskus 5:een ja edelleen toimistoupseeriksi Jalkaväkirykmentti 27:ään, mistä hänet siirrettiin myöhemmin komendantiksi 12. Sotasairaalaan.[2]
Jatkosodan puhjettua Seponlahti komennettiin kuljetusjoukkueenjohtajaksi ja edelleen Eläinlääkintäkeskukseen, mistä hän joutui potilaaksi 29. Sotasairaalaan. Sairaalasta päästyään hänet komennettiin toimistoupseeriksi Etelä-Pohjanmaan läntisen suojeluskuntapiirin esikuntaan irtaimistotoimistoon. Suojeluskuntapiiristä Seponlahti siirrettiin komendantiksi 12. Sotasairaalaan, mistä hänet siirrettiin vuonna 1942 Jalkaväenkoulutuskeskus 19:ään, josta hänet kotiutettiin vielä samana vuonna ja hän siirtyi Kurikkaan G. A. Serlachius Oy:n palvelukseen.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit
Ylennykset
Kunniamerkit
Aliupseeri 7. helmikuuta 1918
Luutnantti 25. kesäkuuta 1918
Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera
Vapaussodan muistomitali soljen kera
Talvisodan muistomitali
Jääkärimerkki
Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi
Lähteet
Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
.svg){kind=small}
