PROFILBARU.COM

Full Metal Jacket
Ohjaaja	Stanley Kubrick
Käsikirjoittaja	Stanley Kubrick; Michael Herr
Perustuu	Gustav Hasfordin romaaniin Metallivaippa (The Short-Timers)
Tuottaja	Stanley Kubrick
Säveltäjä	Vivian Kubrick
Kuvaaja	Douglas Milsome
Leikkaaja	Martin Hunter
Tuotantosuunnittelija	Anton Furst
Pääosat	Matthew Modine; Adam Baldwin; Vincent D'Onofrio; Lee Ermey; Dorian Harewood; Arliss Howard; Kevyn Major Howard; Ed O'Ross
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Yhdysvallat ja Yhdistynyt kuningaskunta
Tuotantoyhtiö	Warner Bros.; Natant; Stanley Kubrick Productions;
Levittäjä	Warner Bros.; Netflix
Ensi-ilta	26. kesäkuuta 1987; 9. lokakuuta 1987
Kesto	116 min
Alkuperäiskieli	englanti
Budjetti	30 000 000 dollaria
Tuotto	46 300 000 dollaria
Aiheesta muualla
	IMDb
	Elonet
	AllMovie
	[ Muokkaa Wikidatassa ]
	Infobox OKNimi-testi OK

Full Metal Jacket on Stanley Kubrickin ohjaama ja tuottama elokuva vuodelta 1987. Vietnamin sota -aiheinen elokuva perustuu Gustav Hasfordin osin omakohtaiseen romaaniin Metallivaippa (1979). Juoni seuraa merijalkaväen joukkoa Parris Islandin koulutuskeskukselta Vietnamiin tet-hyökkäyksen aikana vuonna 1968. Elokuvan nimi tulee armeijassa käytettävästä kokovaippaluodista, joka on englanniksi "full metal jacket bullet". Full metal jacket, kokometallitakki, voi tarkoittaa myös sodassa kaatuneen sotilaan sinkkiarkkua, missä hänet kuljetetaan kotimaahansa.

Elokuva sai hyviä arvioita kriitikoilta. Sitä on luonnehdittu kyyniseksi, kauhunsekaiseksi irvistykseksi ihmisen typeryydelle.^[1] Kubrickin muihin elokuviin verrattuna sitä on toisaalta pidetty hajanaisena. Taloudellisesti elokuva ei menestynyt erityisen hyvin. Elokuva oli ehdolla parhaan sovitetun käsikirjoituksen Oscar-palkinnon saajaksi vuonna 1988, mutta hävisi Viimeiselle keisarille.^[2]

Juoni

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Elokuva jakaantuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa yhdysvaltalaisia merijalkaväen sotilaita koulutetaan Vietnamin sotaan. Toisessa saman joukon sotilaita sotii Vietnamissa.

Koulutusjaksossa keskeisiksi hahmoiksi nousevat ryhmänkouluttaja vääpeli Hartman ja sotamies Leonard "Gomer Pyle" Lawrence, joka on iso ja kömpelö. Hän joutuu rankan simputuksen uhriksi huonon kuntonsa ja ylipainonsa takia. Sotamies Jokeri (joissakin suomennoksissa Pelle) yrittää auttaa Pyleä selviytymään koulutuksesta, lopulta tässä onnistuen. Pyle jää kuitenkin tupatarkastuksessa kiinni messistä pihistämästään donitsista, jonka hän oli kätkenyt tavara-arkkuunsa. Kouluttaja Hartman päättää käyttää kollektiivista rangaistusta, eli rangaista koko muuta joukkuetta samalla, kun Pyle joutuu syömään rauhassa muiden nähden donitsinsa. Hartman myös ilmoittaa muulle joukkueelle, että "nämä eivät ole onnistuneet motivoimaan alokas Pylea tarpeeksi" ja että "tästä lähtien jokaisesta Pylen virheestä rangaistaan joukkueen muita miehiä". Tästä suuttuneina muut alokkaat suhtautuvat entistä negatiivisemmin Pyleen ja pahoinpitelevät hänet eräänä yönä. Myös Jokeri joutuu muiden painostuksesta osallistumaan tähän, ja sulkee korvansa Pylen vaikeroinnilta.

Koulutusjakson rankkuus ja simputus saavat Pylen lopulta sekoamaan. Ampumaharjoituksissa käy ilmi, että Pyle on loistava ampuja, ja kouluttaja Hartman myöntää "Pylen onnistuneen edes jossakin". Hartman oli käskenyt alokkaiden antaa nimet aseilleen, kuten heidän morsiamillankin on, koska "kivääri on sotilaan morsian". Jokeri näkee Pylen puhuvan vakavissaan M14-kiväärilleen, jolle tämä on antanut nimen "Charlene", ja mainitsee tämän siivousvuorossa kaverilleen Cowboylle, joka ei kiinnitä asiaan huomiota. Ollessaan yöpäivystäjän vuorossa koulutuskauden lopulla Jokeri löytää Pylen kivääreineen komppanian vessasta. Jokeri huomaa myös että Pylella on kiväärinsä lisäksi myös lippaallinen kovia patruunoita (joiden Pyle mainitsee olevan kokometallivaippaisia, viitaten elokuvan nimeen). Jokeri yrittää rauhoitella silminnähden jo mielenhäiriön puolelle vaipunutta Pyleä, mutta tämä alkaa huutaa, jolloin kouluttaja Hartman lopulta astuu karjuen sisään, ja Pyle ampuu vääpelin sekä välittömästi tämän jälkeen itsensä.

Toinen osa sijoittuu vuoden 1968 Vietnamiin. Keskeinen henkilö, kersantiksi ylennetty Jokeri on sotareportterina, ja hänet lähetetään Tet-hyökkäyksen jälkimainingeissa tekemään juttua Huen kaupunkiin, jossa hänen ystävänsä Cowboy peruskoulutuksesta on komennuksella. Jokeri tapaa matkallaan sadistisia ja lapsellisia sotilaita, jotka eivät kunnioita ihmishenkeä ja käyttäytyvät rasistisesti. Hän liittyy kasarmeilta tutun kaverinsa ryhmään, jonka tehtävä on edetä Huen kaupunkiin. Ryhmä joutuu tarkka-ampujan kohteeksi ja kärsii pitkän taistelukohtauksen aikana raskaita tappioita (ml. Jokerin ystävä Cowboy), ennen kuin Jokeri taistelupareineen lopulta pääsee tilanteessa niskan päälle. Kuolettavasti haavoittunut tarkka-ampuja, nuori vietnamilaistyttö, anelee armonlaukausta, mihin ryhmä lopulta päätyy, sillä ehdolla että uusi mies Jokeri suorittaa teon. Hetken emmittyään Jokeri lopettaa tytön kärsimykset pistoolillaan. Elokuva päättyy Jokerin monologiin lastenlaulua laulavien sotilaiden marssiessa palava kaupunki taustallaan.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät

Matthew Modine	…	sotamies (myöh. kersantti) James T. "Jokeri" Davis
Vincent D'Onofrio	…	sotamies Leonard "Gomer Pyle" Lawrence
R. Lee Ermey	…	Vääpeli Hartman
Adam Baldwin	…	Animal Mother (suom. "Elukka")
Dorian Harewood	…	Eightball (suom. ("Kasipallo")
Arliss Howard	…	sotamies Robert "Cowboy" Evans

Tuotanto

Käsikirjoitus

Gustav “Gus” Hasford (1947–1993) palveli taistelutoimittajana Yhdysvaltain merijalkaväessä Vietnamin sodan aikana marraskuusta 1967 elokuuhun 1968 kattaen esimerkiksi Huến taistelua. Palveluksensa jälkeen hän kirjoitti Vietnamin sodasta kertovan kirjan Metallivaippa (The Short-Timers), joka julkaistiin vuonna 1979. Kirja sai hyviä arvosteluja, mutta siitä ei tullut erityistä menestystä. Ohjaaja Stanley Kubrick oli kaavaillut uuden sotaelokuvan tekoa Michael Herrin kanssa ja törmäsi Hasfordin kirjaan vuonna 1982 ja piti sen tarinan näkökulmasta. Hän osti sen elokuvaoikeudet Hasfordilta ja Herr alkoi laatia elokuvan käsikirjoitusta. Kubrick, Hasford ja Herr tapasivat pitkien puhelinkeskustelujen jälkeen 17. tammikuuta 1985. Kubrick ei pitänyt lainkaan Hasfordista, jota hän piti "pelottavan röyhkeänä". Kolmikko teki edelleen yhteistyötä, mutta vain puhelimitse tai postilla. Kubrick ei halunnut Hasfordia itse kuvauksiin, tai antaa tälle tunnustusta yhteiskäsikirjoittajana. Kaksikon riitely paheni, mutta Hasford taivutti Kubrickin myönnytyksiin uhkaamalla maalata hänestä kuvan Vietnamin sodan veteraanin nöyryyttäjänä.^[3]

Roolit

Kubrick oli alkujaan halunnut sotamies "Jokerin" rooliin Anthony Michael Hallin, joka päätyi kieltäytymään roolista pitkien neuvottelujen jälkeen.^[4] Hänen sijaansa rooliin otettiin Matthew Modine, joka oli jo aikaisemmin näytellyt kahdessa Vietnamin sodan elokuvassa (Streamers (1983) ja Birdy (1984)). Vääpeli Hartmanin rooliin valittiin elokuvan tekninen neuvonantaja, Vietnamin sodan veteraani ja kouluttajana merijalkaväen Parris Islandin tukikohdassa toiminut Lee Ermey. Hartmanin repliikeistä noin puolet on suoraan Hasfordin kirjasta ja puolet Ermeyn improvisoimia. Sotamies "Pyle" oli Hasfordin alkuperäisessä teoksessa laiha punaniska, mutta Kubric päätti tehdä hänestä lihavan. Roolia näytellyt Vincent D’Onofrio lihotti itseään roolia varten.^[3] Ennen Adam Baldwiniin päätymistä Animal Motherin roolia oli tarjottu Arnold Schwarzeneggerille, mutta Schwarzenegger kieltäytyi oltuaan tuolloin liian kiireinen muiden elokuvaprojektien parissa, kuten Predator – saalistaja.^[4]

Kuvaukset

Elokuvan kuvaukset tehtiin Britanniassa, koska Kubrick ei suostunut matkustamaan kuvauksia varten. Kohtaukset Parris Islandin koulutusleirillä ja Đà Nẵngin lentotukikohdalla kuvattiin oikeasti Bassingbournin parakeilla Cambridgeshiressä. Parris Islandin sisäkohtaukset parakeilla kuvattiin vanhassa sbestostehtaassa Lontoossa. Taisteluissa kärsineen Huến kaupungin lavasteet rakennettiin vuonna 1969 suljetulle Beckton Gas Worksille Thamesin varrella lähellä Lontoota. Laitoksen rakennuksia purettiin osittain räjäyttämällä ja moukarein raunioiden ja kranaatinreikien kuvaamiseksi. Paikalle tuotiin 200 palmupuuta Espanjasta ja 100 000 muovista trooppista kasvia Hongkongista. Rakennusten seiniin laitettiin vietnamilaisia mainoksia ja kylttejä. Modine kuvaili kuvauspaikka "ympäristöonnettomuudeksi".^[3]

Vastaanotto

Elokuva sai ensi-iltansa 23. elokuuta 1987 saaden lipputuloina 46,3 miljoonaa dollaria. Elokuvan budjetti oli ollut 30 miljoonaa dollaria, joten sen taloudellinen menestys jäi vähäiseksi.^[3]

Monet kriitikoista pitivät elokuvasta. Sitä kritisoitiin kuitenkin esimerkiksi erosta sen alku ja loppuosien välillä. Parris Islandiin keskittyvä alku oli koukuttava, mutta jälkiosa Vietnamissa oli hajanainen ja vähemmän mukaansatempaava. Tätä pidettiin huomattavana erona Kubrickin muihin elokuviin, joissa ohjaajan näkemys kokonaisuudesta on hyvin selvä.^[3]

Vietnamin sodan veteraanit ovat pitäneet etenkin koulutusjaksoa kuvaavaa osaa yllättävän tarkkana. Joitakin eroja tosielämään kuitenkin on. Vääpeli Hartman kuvataan elokuvassa simputtajana. Esimerkiksi alokkaiden lyöminen oli oikeastaan kiellettyä, mutta ei kuitenkaan ennenkuulumatonta etenkin ennen sotaa ja pakollista palvelusta. Usein simputukseen katsottiin syyllistyneen enneminkin alempiarvoiset kouluttajat, kun taas vääpelin kaltaiset korkeampiarvoiset kouluttajat syyllistyivät siihen harvemmin. Kohtaukset tet-hyökkäyksen aikaisissa iskuissa Đà Nẵngin tukikohtaan ja Huến kaupunkiin ovat enimmäkseen historiallisesti tarkkoja. Stars and Stripesin toimittajat pyrkivät elokuvan mukaan antamaan sodasta parhaan mahdollisen kuvan kotimaahan. Takaiskut taisteluissa tai rikokset siviiliväestöä kohtaan pyrittiin ohittamaan. Elokuvan joukkohauta viittaa kommunistien toteuttamaan Huến verilöylyyn. Tarkka-ampujat muodostivat uhan sodan ainoan suuremman kaupunkitaistelun aikana. Myös elokuvan teini-ikäinen naistarkka-ampuja on historiallisesti mahdollinen. Vietkongin joukoissa palveli monia teini-ikäisiä tyttöjä.^[3]

Lähteet

↑ Tv-maailma 15/2011 sivu 29.
↑ The 60th Academy Awards oscars.org. Viitattu 4.11.2024. (englanniksi)
↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f Robert Niemi: 100 great war movies : the real history behind the films, s. 119-122. ABC-CLIO, 2018. ISBN 978-1-4408-3386-1 (englanniksi)
↑ ^a ^b Davis, Edward: 'Die Hard,' 'The Rock,' 'Full Metal Jacket' & More: 5 Films Arnold Schwarzenegger Could Have Starred In 8.10.2012. IndieWire. Viitattu 4.11.2024. (englanniksi)