Friedrich Layriz ( 30. tammikuuta 1808 Nemmersdorf, Franken, Saksa – 18. maaliskuuta 1859 Unterschwaningen, Saksa) oli saksalainen luterilainen pappi, virsirunoilija ja hymnologi.
Layriz opiskeli Leipzigin yliopistossa, jossa hän suoritti filosofian tohtorin tutkinnon vuonna 1829 sekä Erlangenin yliopistoissa, jossa hän opiskeli teologiaa vuodesta 1833. Vuosina 1837–1842 hän toimi pappina Hirschlachissa, Merkendorfissa sekä Bayreuthissa, kunnes hänet siirrettiin papiksi Unterschwaningeniin erään virkaveljensä kanssa käydyn kirjallisen riidan seurauksena.[1]
Layriz kokosi valistuksen aikaa edeltäneen ajan virsien rytmillisiä sävelmiä sekä luterilaisia koraaleja, jotka olivat jääneet unohduksiin. Työllään hän vaikutti virsikirjojen valmisteluun erityisesti Baijerissa sekä saksankielisissä luterilaisissa seurakunnissa Pohjois-Amerikassa. Hänen julkaisemansa koraalikirjat eivät olleet historialliskriittisiä, vaan enemmänkin käyttökirjoja. Hän tutki myös reformaation ajan jumalanpalvelusta ja vaikutti liturgian ja diakonissalaitoksen perustajan Wilhelm Löhen näkemyksiin jumalanpalveluselämästä.[2]
Layrizin julkaisema teoksia olivat muun muassa CXVII Geistliche Melodien: meist aus dem 16. und 17. Jahrhundert (1839), Kern des deutschen Kirchenlieds von Luther bis auf Gellert (1844) ja Die Liturgie eines vollständigen Hauptgottesdienstes nach lutherischem Typus (1855).[3][1]
Hän julkaisi kirjassaan Kern des deutschen Kirchenlieder joululaulun "Es ist ein Ros entsprungen" ja kirjoitti siihen kolme lisäsäkeistöä, joista kaksi on säilynyt käytössä. Virsi on muun muassa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa virsi 23 "On ruusu Iisain juuren" (säkeistöt 1–2 saksalaisen munkki Conraduksen rukouskirjassa (1587–1588), säkeistöt 3–4 Friedrich Layriz (1844), suom. Nestor Järvinen (1871), uud. Anna-Maija Raittila (1979)).[4]
Lähteet
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
