Cygnaeus oli hyvä puhuja ja esteettis-historiallisten aiheiden tutkija. Opiskeluaikanaan hän sai virikkeitä elämäntyölleen Lauantaiseuran jäseniltä, erityisesti J. V. Snellmanilta, Johan Ludvig Runebergilta, Elias Lönnrotilta ja Johan Jakob Nervanderilta. Hän oli romantiikan ja kansallisen heräämisen edustaja. Romantiikan aatteen hän omaksui ruotsalaisilta Erik Gustaf Geijeriltä ja Esaias Tegnériltä. Aate sisälsi historiallisen katsomustavan, sankaruuden ihailun ja isänmaallisen paatoksen. Cygnaeuksen monet ulkomaanmatkat olivat ennen kaikkea hänen historian tutkimuksiensa edistämistä. Niiden tuloksena oli muun muassa lähdejulkaisu Bidrag till de nordeuropeiska folkslagens historia. Estetiikassa hänen oppi-isänsä oli G. W. F. Hegel.[2]
Cygnaeus oli ahkera kirjoittaja. Hänen tekstinsä ovat sanonnoiltaan polveilevia ja pakinoivia. Hänen tutkimuksistaan merkittävimpiä olivat analyysit Runebergin ja Aleksis Kiven useista teoksista. Hän oli yksi harvoista kriitikoista, jotka ymmärsivät Kiven teosten arvon jo tämän elinaikana.[3] Cygnaeukselle Kivi ei ollut vain tukea tarvitseva lahjakas kirjailijalupaus, vaan Runebergin veroinen mestarillinen kansan tuntojen tulkitsija.[4] Yliopistossa hän luennoi tuoreeltaan Kalevalasta ja kirjoitti siitä tutkielman Det tragiska elementet i Kalevala (1853).[2]
Cygnaeus piti ylioppilaiden kevätjuhlassa Kukanpäivänä 1848 isänmaallisuutta voimakkaasti nostattaneen puheensa ”Finlands namn”. Puhetta ei ole sanatarkasti säilynyt.[2]
Cygnaeuksen kesähuvila Helsingin Kaivopuistossa avattiin museona 1882, vuosi Cygnaeuksen kuoleman jälkeen. Cygnaeuksen galleria toimi museona vuoteen 2013 asti. Suomen kulttuurielämän viimeiseksi romantikoksi sanottu Cygnaeus esiintyi värikkäästi eikä koskaan mennyt naimisiin. Seksologi Magnus Hirschfeld mainitsee hänet luettelossaan kuuluisista menneisyyden homoseksuaaleista.[5]
Teokset
Jääkynttilät, Ströskrift I (1837), runoa ja proosaa.
Höstispiggarna (1841), runoja.
Johan Jacob Nervander (1848).
Skaldestycken (1851–1857, useita osia, sisältää mm. aatedraamat Claes Flemings tider ja Hertig Johans ungdomsdrömmar).
Det tragiska elementet i Kalevala (1853), tutkielma. (suom. Kalevalan traagillinen aines, 1907)
Erik XIV som dramatisk karakter (1853), tutkielma.
Om Fänrik Ståls sägner (1862), tutkielma.
Teckningar ur Frans Michaël Franzens lefnad vid åminnelsefesten den 9 februari 1872 i Finska Universitetets högtidssal (1872), elämäkertateos F. M. Franzénista.
Om Johan Ludvig Runeberg (1873), tutkielma.
Samlade arbeten (1881–1892).
Kirjoituksia kirjallisuudesta 1837–1873, suom. ja toim. Martti Berger, Edizioni Artemisia, 2008.
Lähteet
Lassila, Pertti: Suuren puhujan unohtuneet kirjoitukset. Helsingin Sanomat, 1.4.2008, s. C2.
Viitteet
↑Fredrik CygnaeusPeda.net. Jyväskylän yliopisto, koulutuksen tutkimuslaitos. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 1.11.2010.
↑ abcdOtavan suuri Ensyklopedia, 2. osa (Cid–Harvey), s. 824–825, art. Cygnaeus, Fredrik. Otava, 1977. 951-1-04170-3
↑Perttula, Irma: Kivi ja Ahlqvist (pdf) Aleksis kivi, kansalliskirjailija. Arkistoitu 6.3.2016. Viitattu 11.7.2013.