Francoeur syntyi tunnettuun muusikkosukuun. Hän pääsi 15-vuotiaana viulistiksi oopperan orkesteriin ja liittyi pian tämän jälkeen kuninkaalliseen kamarisoittajistoon. Vuonna 1720 julkaistiin hänen ensimmäinen viululle sävellettyjen sonaattien kirjansa. Francouer aloitti pitkäaikaisen yhteistyön säveltäjäkollegansa François Rebelin kanssa oopperallaPirame et Thisbé (1726). Vuonna 1730 hän pääsi soittajaksi Les Vingt-quatre Violons du Roi -kokoonpanoon, jossa toimivat myös hänen isänsä ja veljensä. Samana vuonna julkaistiin hänen toinen viulusonaattien kirjansa.[1]
Francoeur toimi myöhemmällä urallaan Pariisin oopperan johtotehtävissä yhdessä Rebelin kanssa. Työtä varjosti julkinen kiista (Querelle des Bouffons) ranskalaisen ja italialaisen oopperan suosijoiden välillä. Oopperatalo paloi vuonna 1763, minkä seurauksena Francouer menetti asemansa oopperassa. Hän johti kuitenkin myös kuninkaallista kamarisoittajistoa, kunnes jäi eläkkeelle vuonna 1776. Francouer sai kuningas Ludvig XV:lta aatelisarvon. Hänellä oli myös Ordre royal de Notre-Dame du Mont-Carmel et de Saint-Lazare de Jérusalemin kunnia-arvo.[1]
Lähteet
↑ abcZoran Minderovic, François Francoeur AllMusic, viitattu 30.1.2024 (englanniksi)
