Dingelstedt oli 1851 Münchenin ja 1857 Weimarin hoviteatterin, 1867 Wienin hovioopperan ja 1872 Burgtheaterin johtaja. Hänen pääteoksiaan olivat Lieder eines kosmopolitischen Nachtwächters (1841), Gedichte (1845), Nacht und Morgen, Zeitgedichte (1851), murhenäytelmä Das Haus der Barneveldt (1850), Heptameron (1841, novelli), romaanit Unter der Erde (1840), Die Amazone (1868); Studien und Kopien nach Shakespeare (1858), omaelämäkerrallinen teos Münchener Bilderbogen (1879) ja Litterarisehes Bilderbuch (1880). Hänen kootut teoksensa ilmestyivät 1877. Dingelstedtillä oli notkea muotoaisti, hän oli rakastettava ja lämminsydäminen, mutta häneltä puuttui omintakeinen luova taiteilijapersoonallisuus, niin ettei hän runoilijana saanut aikaan sitä, mihin hänen alkutuotantonsa antoi toiveita. Teatterinjohtajana hän sitä vastoin oli suuri taiteilija, uusien suuntien aukoja ja teatterielämän eloisa innostaja.[1]
Elämä
Dingelstedt syntyi HalsdorfissaHessen-Kasselissa. Hän opiskeli isänsä toivomuksesta teologiaa Marburgin yliopistossa vuosina 1831–1834. Dingelstedt liittyi kahteen opiskelijajärjestöön: Corps Schaumburgiaan ja Corps Guestphaliaan.[2] Hän ei kuitenkaan valinnut kirkollista uraa - opiskeluaikanaan hän oli kirjoittanut komedioita ja "sopimattomia" lauluja, kuten hän itse kertoi eräässä kirjeessään ystävälleen Julius Hartmannille.[3] Sen sijaan hän sai opettajanpaikan Hannoverin lähistöltä. Vuonna 1836 Dingelstedt valmistui maisteriksi kasselilaisesta Lyceum Fridericianumista (nykyisin Friedrichsgymnasium). Samaan aikaan aikakauslehti Europassa julkaistiin hänen satiirinen esikoisrunoelmansa Bilder aus Hessen-Kassel, jossa hän teki pilaa Hessen-Kasselista samaan tapaan kuin Heinrich Heine oli irvaillut Göttingenille teoksessaan Harzreise vuonna 1826. Dingelstedtin runot aiheuttivat siinä määrin pahennusta, että hänet siirrettiin rangaistukseksi Fuldan gymnasiumiin 1838. Vuonna 1839 Dingelstedt kirjoitti romaaninUnter der Erde, josta tuli menestysteos. Vuonna 1841 julkaistiin anonyymisti hänen kenties tunnetuin teoksensa Lieder eines kosmopolitischen Nachtwächters. Kirjan poliittisluontoiset runot olivat merkittävä lisä oman aikansa poliittiseen runouteen. Teoksen suosion siivittämänä Dingelstedt päätti valita kirjallisen uran.
Vuonna 1841 Dingelstedt otti etäisyyttä opettajan ammattiinsa ja aloitti työn Augsburger Allgemeine Zeitung -sanomalehdessä. Nachtwächter-laulujensa vuoksi hän oli kiistelty hahmo, joten hänet lähetettiin kirjeenvaihtajaksi Pariisiin ja edelleen Lontooseen sekä Wieniin. Lontoossa hän tapasi kuuluisan böömiläisenoopperalaulajanJenny Lutzerin (1816-1877) ja avioitui tämän kanssa 1844. Vuonna 1845 Dingelstedt julkaisi runoja oman aikansa elämänmenosta. Seuraava runokokoelma ilmestyi 1852 ja saavutti varsin vähän huomiota. Dingelstedtin tragediaDas Haus der Barneveldt (1850) oli menestys, ja hänet valittiin sen ansiosta erään müncheniläisen teatterin johtajaksi. Hän nousi pian sikäläisten kirjallisuuspiirien keskiöön. Dingelstedt joutui paikallisen jesuiittaklikin silmätikuksi ja hänet erotettiin tehtävistään hatarien syytösten perusteella. Säveltäjä Franz Lisztin avittamana Dingelstedt sai vastaavanlaisen työpaikan Deutsches Nationaltheater und Staatskapelle Weimarista vuonna 1857; pesti kesti vuoteen 1867 ja oli menestyksekäs. Dingelstedt kunnostautui eritoten ottamalla kaikki William Shakespearen historialliset näytelmät teatterinsa ohjelmistoon. Hän oli tehnyt itseään tunnetuksi vanhassa teatterikaupungissa jo vuonna 1850 laatimalla prologinRichard WagnerinLohengrin-oopperaan, joka sai kantaesityksensä Weimarissa. Vuonna 1867 Dingelstedtista tuli Wienin hovioopperan johtaja. Ura jatkui 1872 Hofburgtheaterin johtajana aina hänen kuolemaansa asti.
Baijerin kuningasLudvig II aateloi Dingelstedtin vuonna 1867. Itävallan keisari teki hänestä vapaaherran 1876. Dingelstedt on haudattu puolisonsa viereen Wiener Zentralfriedhof -hautausmaalle (5A-4-80). Vuonna 1894 hän sai nimikkokadun - Dingelstedtgasse - Wienin Rudolfsheim-Fünfhausin kaupunginosaan. Myös alasaksilaisessaRintelnin kaupungissa ja Fuldan Ziehers-Südin kaupunginosassa sijaitsee Dingelstedtin mukaan nimetyt kadut.
Teokset
Franz von Dingelstedt noin vuonna 1879.
[anonyymi] Bilder aus Hessen-Kassel. Teoksessa Europa. Chronik der gebildeten Welt. 4 (1836). S. 69–80.
Gedichte. Kassel / Leipzig 1838.
Die neuen Argonauten. Ein komischer Roman. Fulda 1839.
Das Weserthal von Münden bis Minden. Kassel 1839.
Sechs Jahrhunderte aus Gutenbergs Leben. Kleine Gabe zum großen Feste. Kassel 1840.