Filip Fredrik Roediger (1. toukokuuta 1802 Valkeala – 13. lokakuuta 1868 Viipuri) oli Venäjän keisarillisessa armeijassa palvellut kenraaliluutnantti, jonka suku merkittiin Suomen ritarihuoneeseen.[1]
Filip Fredrik Roedigerin vanhemmat olivat Saarbrückenissä syntynyt eversti Filip Henrik Roediger ja Anna Elisabet Lüdecke ja puoliso vuodesta 1842 Elisabet Charlotta von Schulmann. Heidän pojastaan Alexander Roedigerista tuli jalkaväenkenraali ja Venäjän sotaministeri ja Nikolai Gustav Roedigerista kenraaliluutnantti. Filip Fredrik Roediger tuli oppilaaksi Haapaniemen sotakouluun 1816. Hänet siirrettiin sieltä Haminan kadettikouluun, josta hän valmistui kurssinsa priimuksena. Roediger määrättiin valmistuttuaan vänrikkinä palvelukseen keisarin seurueen majoitusmestariosastoon 1821, mutta siirrettiin pian vastaperustettuun Venäjän armeijan yleisesikuntaan. Hänet ylennettiin aliluutnantiksi 1825 ja luutnantiksi 1828. Roediger palveli 2. armeijakunnan joukoissa Venäjän–Turkin sodassa 1828–1829. Hänet ylennettiin alikapteeniksi 1831 ja määrättiin majoitusmestariksi 1. kevyeen ratsuväkidivisioonaan 1832, jolloin hän myös yleni kapteeniksi.[1]
Everstiluutnantiksi 1836 ylennettynä Roediger komennettiin 1839 maanmittaustöiden johtajaksi Puolaan. Everstiksi hän yleni 1844, jolloin hänet määrättiin Venäjän armeijan krenatöörijoukkojen ylimajoitusmestariksi. Vuonna 1846 Roediger nimitettiin H.K.K. Hollannin Prinssi Frederikin krenatöörirykmentin komentajaksi ja vuonna 1852 Venäjän armeijan krenatöörijoukkojen esikuntapäälliköksi. Kenraalimajuriksi Roediger ylennettiin 1853, jolloin hän sai nimityksen kreivi Araktšejevin kadettikoulun johtajaksi Novgorodiin. Roediger aateloitiin 1854, suku merkittiin 1856 Suomen ritarihuoneeseen aatelissukuna numero 218. Vuonna 1854 Roediger siirrettiin Aleksanterin kadettikoulun johtajaksi, ensin Brest-Litovskiin ja sitten Moskovaan. Eron sotapalveluksesta hän sai kenraaliluutnanttina huhtikuussa 1861.[1]
Lähteet
- ↑ a b c Filip Fredrik Roediger Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (Viitattu 13.4.2020)
