Lassalle syntyi varakkaaseen juutalaiseen Lassalin kauppiasperheeseen mutta muutti sukunimensä aikaansaadakseen ranskalaisen ja vallankumouksellisemman vaikutelman. Lassalle opiskeli Breslaun ja Berliinin yliopistoissa, joissa hän tutustui Georg Wilhelm Friedrich Hegelin ajatuksiin. 1800-luvun puolessavälissä hän tutustui Karl Marxin teoksiin ja kehitti oman ”valtiososialismin” teoriansa. Marxista poiketen Lassalle ei uskonut, että porvaristo täytyi tuhota täysin, ja hän myös katsoi nationalismilla olevan myönteisiä vaikutuksia. Lassallesta tuli pian yksi saksalaisen työväenliikkeen johtohahmoista.[1]
Marxin elämäkerturi Francis Wheen on paljastanut Lassallen olleen varsin narsistinen ja egoistinen persoona, ja sosialistisesta työstään huolimatta erittäin porvarillisesti elävä. Hän elätteli sankarikuvitelmia itsestään luokkataistelun ja vallankumouksen sankarina ja kirjoitteli muun muassa kansleri Otto von Bismarckille koko Saksan työväenliikkeen olevan tiukasti hänen käsissään.
Vuonna 1864 Lassalle kuoli kaksintaistelussa, joka sai alkunsa hänen romanttisesta suhteestaan itseään huomattavasti nuoremman naisen kanssa. Lassallen motiiveja ryhtyä tähän taisteluun on epäilty, ja ajateltu hänen kenties juuri katsoneen moisen tarpeeksi dramaattiseksi tavaksi kuolla, tai että hän olisi tosissaan alkanut uskoa ”omaan kuolemattomuuteensa”.[1]
