Fangornin metsä (engl. Fangorn Forest) oli ikivanha metsä Taru sormusten herrasta -romaanissa. Se sijaitsi Sumuvuorten kaakkoispäässä Entinojan ja Liituvirran yläjuoksujen välillä. Suuruudestaan huolimatta metsä oli Kolmannella Ajalla vain sirpale, Itäkolkka, muinaisesta metsästä, joka oli peittänyt koko Eriadorin Sinivuorilta itään. Metsän huvetessa olivat Fangorniin jääneet eristyksiin kenties Keski-Maan viimeiset entit. Heistä vanhin oli Puuparta. Puuparran sindarinkielisestä nimestä Fangorn koko metsä oli saanut nimensä, ja usein myös metsää kutsuttiin lyhyesti vain Fangorniksi. Huolimatta vaikutelmasta jonka pidempi nimi suomennettuna antaa, se ei tarkoita ”Fangorn-entin metsää” omistusmuodossa.
Rohirrimin keskuudessa Fangornia kutsuttiin Enttimetsäksi, sillä heidänkin kansantarunsa tunsivat metsässä asuvat Puiden Paimenet. Tarut muuttuivat todellisuudeksi Sormuksen sodassa, kun entit lähtivät vielä viimeiselle sotamarssilleen; ne kukistivat Rautapihan ja huornit tuhosivat Sarumanin armeijat täydellisesti Ämyrilinnan taistelun päätteeksi.
