Fabian Berendes (Berndes) (16. syyskuuta 1610 Porvoon pitäjä – 3. toukokuuta 1678) oli sotilas, joka kohosi kenraalimajuriksi ja vapaaherraksi.
Berendesin vanhemmat olivat kamarineuvos Joakim Berendes ja Gertrud von Ungern. Hän aloitti sotilasuransa 30-vuotisessa sodassa, mutta joutui lähtemään maanpakoon 1635 syyllistyttyään tappoon. Saatuaan armahduksen 1641 hänestä tuli ratsurykmentin eversti, joka kunnostautui suomalaisten rakuunoidensa kanssa Kaarle X Kustaan käymissä Pohjan sodassa ja Tanskan sodassa. Vähän-Beltin yli mentäessä 1658 hän komensi joukkojen vasenta siipeä, jota kuningas itse seurasi. Berendes korotettiin vapaaherraksi 1654 ja kenraalimajuriksi 1657. Hän omisti maa-alueita sekä Suomessa että Ruotsissa, alustalaisten keskuudessa häntä pidettiin tylynä ja väkivaltaisena. Hallituksen suosion Berendes taas menetti velipuolensa Johan Berendesin ja tämän lesken kanssa käymänsä perintöriidan takia, ja 1664 hänet erotettiin Turun ratsurykmentin komentajan tehtävästä.
Berendesin puoliso vuodesta 1642 oli Katarina Sparre (k. 1688). Valtaneuvos ja kauppakollegion presidentti Johan Berendes oli hänen velipuolensa.
Katso myös
Lähteet
- Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Sivu 54.
