Teoksissaan Ehrlich erotteli toisistaan valtiollisen oikeuden, juristioikeuden ja elävän oikeuden. Viimeksi mainittu koostuu Ehrlichin mukaan yhteiskunnallisista organisaatio- ja toimintanormeista. Yhteiskunnan Ehrlich käsitti "toisiinsa kosketuksissa olevien inhimillisten sidosten kokonaisuudeksi". Näitä sidoksia ovat muun muassa perhe. Käytännönläheisillä teorioillaan Ehrlich pyrki siihen, että hänen aikansa oikeudenkäytössä olisi turvauduttu enemmän lainsäädännön ulkopuolisiin tietolähteisiin silloin vallinneen käsitelainopin vastaisesti.
Ehrlich opiskeli lakitiedettä Wienin yliopistossa ja sai tohtorin arvon vuonna 1886. Koulutuksen saaneena hän opetti samassa yliopistossa vuoteen 1894.[2] Vuosina 1895–1897 hän oli roomalaisen oikeuden dosentti. Hän työskenteli Tšernivtsin yliopistossa vuodesta 1897 aluksi ylimääräisenä, vuodesta 1901 varsinaisena oikeustieteen professorina toimien yliopiston rehtorinakin 1906/1907. Hänen päätuotantosa syntyi Tšernivtsissä työskentelyn vuosina.[1][3] Hän joutui pakenemaan ensimmäisen maailmansodan aikana vuonna 1914 venäläisjoukkojen vallatessa kaupunkia. Hän muutti ensin Wieniin, ja sieltä muutamaksi vuodeksi Sveitsiin. Koska Tšernivtsi siirtyi sodan tuloksena osaksi Romaniaa ja yliopiston opetuskieli vaihtui romaniaksi, ei Ehrlich aluksi halunnut palata yliopistoon professoriksi. Hän myös sairastui diabetekseen, jota ei tuolloin osattu hoitaa.
Teoksia
Grundlegung der Soziologie des Rechts
Lähteet
Laitinen, Ahti: Oikeussosiologian perusteet. Turun yliopisto, 2002.
С.І. Нежурбіди (Arkistoitu – Internet Archive) // Науковий вісник Чернівецького університету: Збірник наук. праць. Вип. 728: Правознавство. - Чернівці: ЧНУ, 2014. – C. 5–14.
Viitteet
↑ abcEhrlich, EugenNeue Deutsche Biographie 4 (1959), S. 362. Viitattu 9.4.2022. (saksaksi)
↑ ab”Eugen Ehrlich as champion of local custom”, The Austrian Mind: An Intellectual and Social History, 1848–1938. University of California Press. Google-kirjat. (englanniksi)
