Esko Lappalainen (3. heinäkuuta 1920 Helsinki – 28. heinäkuuta 1996 Helsinki) oli suomalainen huolinta-alan yrittäjä, yritysjohtaja ja järjestövaikuttaja, joka sai kauppaneuvoksen arvonimen.[1]
Lappalaisen vanhemmat olivat vahtimestari Kustaa Heikki Lappalainen ja Elin Alina Elo ja puoliso vuodesta 1946 hammaslääkäri Elli Tuulikki Kivikoski. Lappalainen tuli ylioppilaaksi Helsingin lyseosta 1940 ja valmistui Helsingin kauppakorkeakoulusta ekonomiksi 1946, kauppatieteiden kandidaatiksi 1949 ja maisteriksi 1950. Opintomatkoja hän teki useisiin eri maihin. Lappalainen oli Suomen Selluloosayhdistyksen kirjeenvaihtaja 1946–1947, Oy Huolintakeskus Ab:n speditööri ja prokuristi 1947–1949, Enso-Gutzeit -yhtiön rahtausosaston päällikkö 1949–1950 ja Merihuolto Oy:n osakas ja toimitusjohtaja 1950–1980. Transport-Zeitungin Suomen kirjeenvaihtajana Lappalainen toimi 1950–1960. Hän oli myös Oy Polar-Express Ab:n perustajia ja hallituksen puheenjohtaja 1963–1965 sekä Fennoexport Ltd Oy:n perustajia ja hallintoneuvoston varapuheenjohtaja vuodesta 1967. Lappalaisella oli lisäksi monia kotimaisia ja kansainvälisiä asiantuntija- ja luottamustehtäviä. Hän oli muun muassa Suomen Huolintaliikkeiden Liiton hallituksen varajäsen 1952–1958, jäsen 1959–1974, varapuheenjohtaja 1959–1965 ja puheenjohtaja 1966–1971 sekä kansainvälisen huolintafederaatio FIATA:n johtokunnan jäsen 1956–1975. Sotilasarvoltaan Lappalainen oli reservin majuri (1976). Hän sai kauppaneuvoksen arvonimen 1970.[1][2][3]
Lähteet
