Toller taisteli ensimmäiseen maailmansod länsirintamalla 13 kuukauden ajan, mutta hän vammautui rintamalla. Palattuaan taisteluista hän perusti Heidelbergissä rauhanliikkeen. Hän joutui pakenemaan pidätysuhan takia Müncheniin, missä hänet lopulta pidetettiin. Toller valittiin 1919 Münchenin neuvostotasavallan presidentiksi. Tasavalta kukistettiin, ja Toller tuomittiin viideksi vuodeksi vankeuteen.[2] Oikeudenkäynnissä häntä puolustivat todistajanlausunnoissaan muun muassa Max Weber ja Thomas Mann.[3]
Toller kirjoitti vankilassa näytelmän Masse-Mensch (1920), josta tuli hänen läpimurtoteoksensa. Muita merkittäviä teoksia tuolta ajalta ovat Koneitten murskaajat (1921) ja Hinkemann (1923). Toller lähti maanpakoon Saksasta vuonna 1933. Hänen kansalaisuutensa mitätöitiin, ja Adolf Hitler määräsi hänen teoksensa poltettaviksi.[4]
Toller muutti maanpakoon Yhdysvaltoihin 1933[1] ja toimi lyhyen aikaa käsikirjoittajana Hollywoodissa ilman mainittavaa menestystä. Hän masentui kuultuaan sisarustensa joutuneen keskitysleirille Saksassa. Hän teki itsemurhan Mayflower-hotellissa Manhattanilla toukokuussa 1939.[5]
Suomennetut teokset
Novellit ja romaanikatkelmat
Kuulustelu, antologiassa: Hyvää yötä, Viides Hyvää yötä, toim. V. Hämeen-Anttila, Hämeenlinna: Arvi A. Karisto 1938
Tom Mooney vankilassa (Katkelma teoksesta Kahden mantereen halki) Julkaisussa: Tulenkantajat 5 (1937): 48
Koneitten murskaajat (Die Maschinenstürmer), suom. ja lyh. Jouko Turkka, Helsinki: Suomen Teatteriliitto [i.a.]
Hinkeman (Hinkemann), suom. Markku Lahtela, Helsinki: Suomen teatteriliitto 1965 (lyhennetty, näytelmämoniste) – Hinkemann [ilman tietoja, sijainti Teatterikorkeakoulun Viipurin näyttämön kokoelma]
Hei vaan me elämme (ensi-ilta Koiton näyttämöllä 1929)[6]
Runo
Jo näen sinut, uusi nuoriso, suom. Katri Vala, Kootut runot. 6. laaj.p WSOY 1977
Lähteet
↑ abcRisto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Toller, Ernst”, Otavan kirjallisuustieto, s. 785. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X