Erkki Agathon Liuksiala (16. tammikuuta 1902 Helsinki – 14. lokakuuta 1978) oli suomalainen diplomi-insinööri, radioharrastaja ja radiotehtailija.[1][2]
Erkki Liuksialan vanhemmat olivat kanslianeuvos Werner Elias Liuksiala ja Klaara Elida Leistén. Hän pääsi ylioppilaaksi 1921 Helsingin Suomalaisesta Normaalilyseosta ja hän valmistui diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1928. [1]
Liuksiala osallistui Nuoren Voiman Liiton toimintaan ja oli mukana Radiola-radioaseman rakentamispuuhissa vuonna 1924. Hän oli aluksi uuden Lahden radioaseman työmaainsinöörinä 1927 ja aseman päällikkönä 1928–1929. Hän oli sitten AEG-Telefunkenin radioinsinöörinä 1929–1932, Sähkötarkastuslaitoksen tarkastusinsinöörinä 1932–1940 ja Oy Fenno Radion tehtaan päällikkönä 1941–1947. Liuksiala oli myös Radioliikkeiden liiton asiamiehenä 1937–1947. Vuonna 1948 Erkki Liuksiala tuli Oy Fennora Ab:n toimitusjohtajaksi vuoteen 1952 saakka ja myöhemmin hän oli vielä mukana Iskumetalli Oy:ssä Lohjalla tehtaan isännöitsijänä 1952–1957, HR-Radio Oy:ssä Hangossa toimitusjohtajana 1957–1960 ja Helkama Oy:n radio-osastolla toimistoinsinöörinä 1960–1972. Liuksiala jäi eläkkeelle 1972.[1]
Erkki Liuksiala oli Radioamatööriliiton kunniapuheenjohtaja. Hän oli myös Radioinsinööriseuran jäsen ja puheenjohtajana. Eläkkeelle jäätyään hän oli mukana Tekniikan museon perustamisessa, osallistui museon talkootyöhön ja aloitti Suomen radioliikkeiden historiikin kirjoittamisen. Hän harrasti avantouintia ja oli jääuimariseura Humaus ry:n puheenjohtaja.[1]
Erkki Liuksiala oli naimisissa 1927–1948 saakka konttoristi Rea Maria Lindforsin (1904–1948) kanssa ja sen jälkeen vuodesta 1951 Ragnhild Kjellbergin (s. 1918) kanssa.
Lähteet
