Lindströmin isä oli ruotsalainen kemisti, äiti suomalainen.[1] Lindströmin työura alkoi vuonna 1938 Uuden Suomen latomossa kirjaltajan ammatissa,[7] mutta hän työskenteli myös isänsä yrityksessä.[1] Hän avioitui joulukuussa 1948 Vuokko Hillevi Suomen kanssa,[8][1][9] joka on toiminut sanoittajana nimimerkillä Hillevi.[10] Lindström on haudattu Malmin hautausmaalle Helsinkiin.[11]
Lindström toimi paljon studiomuusikkona. 1940-luvun lopulla hän soitti bassoa monella Toivo Kärjen levytyksellä, 1950-luvulla enimmäkseen vibrafonia.[17] Säveltäjänä Lindströmin ura alkoi varsinaisesti 1952, kun hänen säveltämänsä kappale ”Armi” levytettiin. Lindström johti vuorotellen Olli Hämeen kanssa vastaperustettua Radion tanssiorkesteria vuodesta 1957 lähtien.[18] Vuonna 1960 Lindströmille tarjottiin levytuotantotoimintaa Musiikkitalo Westerlundille, jonka hän otti vastaan ja sinä aikana Lindström työskenteli Seija Järvisen, Arja Tuomarilan, Marjatta Leppäsen, Erkki Liikasen, Kai Lindin, ja Matti Heinivahon kanssa.[19] Hänen sävellyksensä ”Muistatko Monrepos’n” Annikki Tähden levyttämänä oli Suomen ensimmäinen kultalevy. Vuonna 1963 Lindström perusti yhdessä Rolf Kronqvistin kanssa Oy Finndisc Ab:n.[20] Vuonna 1963 Lindström näki Lammilla lavatansseissa tanssittavan jenkkaa jonossa, mistä hänelle syntyi idea levyttää kitarayhtyeen kanssa letkajenkkaa. The Adventurers pääsi levyttämään kappaleen ”Letkajenkka”. Kappaleesta on tehty levytyksiä useissa Euroopan maissa. Tästä alkoi letkajenkkabuumi.[21]
Myös Helena Siltalan tulkitsema ”Pikku midinetti” on niin sävellykseltään, sanoiltaan kuin sovitukseltaan Lindströmin käsialaa; molemmat saivat vuonna 1972 siitä kultalevyn.
Juha Vainio ja Irwin Goodman
Juha Vainio tuli vuonna 1964 mukaan artistivalikoimaan ja levytti ensimmäiseksi kappaleen ”Paras rautalankayhtye”, johon hän oli tehnyt sanoituksen.[22] Samassa yhteydessä päädyttiin lisäämään Juha Vainion nimeen lisä Watt.[23] Kun Vainio levytti kappaleen ”Juhannustanssit”, nimettiin säestävä yhtye J. Janatuisen Jatsiyhtyeeksi, jonka alkuperäinen kokoonpano oli:
Vuonna 1965 yhtyeeseen liittyi mukaan Irwin Goodman, joka teki heille ensi levytyksenään kappaleen ”En kerro kuinka jouduin naimisiin”.[24]Jyrki Hämäläinen sanoo Irwiniä koskevassa artikkelissaan Suosikissa keväällä 1970, että juuri Lindströmillä oli terve arvostelukyky ja ennakkoluuloton mieli hyväksyä epäsovinnainen laulaja – jonka Eino Virtanen oli vuotta aiemmin tylysti torjunut –, mikä antoi Hämäläiselle aiheen ivailla rankanlaisesti Virtasen omia lauluesiintymisiä Brita Koivusen kanssa.
Musiikki-Fazer osti Finndisciltä Irwinin oikeudet ja äänitteet 25 000 markan korvauksella. Tästä summasta on liikkunut eri versioita eri julkaisuissa, mutta Lindströmin mukaan kukaan ei ole tiennyt totuutta.[25]
Lindströmin sävellyksiä on levytetty yli 500, joista iskelmiä noin 350. Hänellä oli yhtye Erik Lindström Dream Team, joka soitti muutaman kerran vuodessa.[1]
Finndiscin toiminta loppui 1970, kun Kronqvist siirtyi EMI:lle ja Lindström alkoi kirjoittaa ohjelmistoa eri artisteille. Yhtiö myytiin yhteisellä sopimuksella.[27]
Huomionosoituksia
Lindström (vas.) ja Ossi Aalto (kesk.) Louis Armstrongin kanssa 11. lokakuuta 1949.Lindström esiintymässä Vihreät Niityt -musiikkitapahtumassa heinäkuussa 2004.
Jalkanen, Pekka: ”Lindström, Erik (1922–2015)”, Suomen kansallisbiografia, osa 6, s. 216–217. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-447-9Teoksen verkkoversio.
