Epidauroksen antiikin aikainen kaupunki sijaitsi nykyisen Archaía Epídavroksen (aiemmin Palaiá Epídavros, ”Vanha Epídavros”) kylän paikalla Saroninlahden lounaisrannalla, Peloponnesoksen niemimaan koillisosassa sijaitsevan Argoliin niemimaan itärannikolla. Sen akropoliina eli yläkaupunkina ja linnavuorena toimi niemessä oleva kukkula heti nykyisen kylän kaakkoispuolella.lähde?
Epidauroksen Asklepieionin paikka oli alun perin Apollon Maleataan kulttipaikka. Apollon oli kreikkalaisten vanha parantajajumala ennen kuin tehtävä siirtyi tämän poikanakin pidetylle Asklepiokselle. Paikka kehittyi Epidauroksen kaupungin kultin keskukseksi viimeistään 500-luvulla eaa. ja Asklepioksen kulttipaikaksi 400-luvulla eaa. Väitettiin myös, että Asklepioksen mytologinen syntymä olisi tapahtunut juuri Epidauroksessa.[5][6]
Rakennukset ja löydökset
Kaupungissa
Epidauroksen kaupungin akropolis eli linnavuori sijaitsi pienellä Akte-niemellä tai saarella, joka on nykyisin niemi kahden pienen lahden välissä. Linnavuorella oli temppeleitä ja julkisia rakennuksia. Satamia oli kaksi, pohjoisempi sotasatama ja eteläisempi kauppasatama. Epidauroksen kaupungin arkeologisiin löydöksiin kuuluvat mm. akropoliin muurit ja joukko siellä olleita rakennuksia, sekä akropoliin rinteeseen rakennettu niin kutsuttu Epidauroksen pieni teatteri, jota ei tule sekoittaa Asklepieionin alueen suurempaan ja tunnetumpaan teatteriin. Pienempi teatteri rakennettiin 300-luvulla eaa. ja sen arkeologiset kaivaukset suoritettiin 1972. Siinä oli 18 penkkiriviä. Kaupungin alueelta on löydetty myös mm. mykeneläisaikaisia hautoja sekä Artemiin temppelin jäänteet. Osa satamarakennelmista ja alakaupungista on nykyisin meren pohjassa.[3][4]
Kaupungin ulkopuolella
Asklepieion ja Epidauroksen teatteri
Epidauroksen Asklepieion oli lääkintätaidon ja parantamisen jumala Asklepioksen pyhäkkö. Se oli antiikin aikana yksi Välimeren alueen tärkeimmistä pyhiinvaelluskohteista. Pyhäkköalue sijaitsi sisämaassa noin 8,5 kilometriä kaupungista lounaaseen. Nykyään sen arkeologinen alue on Unesconmaailmanperintökohde nimellä Asklepioksen pyhäkkö Epidauroksessa.[5]
Paikan keskiössä oli Asklepioksen temppeli sekä siihen liittynyt parantola-alue, jossa potilaat saattoivat nukkua yönsä ja toivoa jumalan ilmestyvän heille unen aikana. Myöhemmin alueelle rakennettiin erilaisia oheistoimintoja, joiden oli tarkoitus viihdyttää varakkaita potilaita: akustiikastaan kuuluisa suuri Epidauroksen teatteri, Epidauroksen stadion ja muut urheilukentät, majatalot sekä kylpylät muuttivat pyhäkön luonnetta eräänlaiseksi oman aikansa terveysturismin keskukseksi. Epidauroksen maine oli suurimmillaan 200-luvulla eaa.lähde?
Roomalaiset tuhosivat Asklepieionin alueen vuonna 87 eaa. Myöhemmin alue rakennettiin uudelleen ja pyhäkkö jatkoi toimintaansa aina antiikin ajan loppupuolelle asti, kunnes kristinuskon leviäminen johti pakanapyhäkköjen sulkemiseen 400-luvulla. Arkeologiset kaivaukset alueella alkoivat vuonna 1881.[6]
Lähteet
↑Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”348 Epidauros”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. (An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation) Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1
↑Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Epidauros”, Antiikin käsikirja, s. 149. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4
↑ abStillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”Epidauros, Peloponnesos, Greece”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
