Paikalla sijaitsi alkujaan pieni apteekkirakennus, jonka arkkitehti Friedrich Wilhelm Diterichs muutti vuosina 1762–1766[1] edustavaksi taloksi Preussin hovin jalokivikauppiaana toimineelle juutalaiselle pankkiirille Veitel Heine Ephraimille. Tyylikästä nelikerroksista rakennusta ylistettiin Berliinin kauneimmaksi kadunkulmaukseksi. Julkisivussa on monia koristeellisia yksityiskohtia, kuten filigraanitekniikalla tehdyt kullatut parvekkeenkaiteet, toscanalaistyylisillä kaksoispylväillä tuettu portiikki, suurilla pilastereilla koristeltu pohjakerros sekä hiekkakivestä veistetyillä maljakoilla koristeltu kattobalustradi. Myös sisätilojen salit olivat vastaavasti koristellut. Yhdessä toisen kerroksen huoneessa katto on kopio Andreas Schlüterin Wartenbergin palatsiin tekemästä barokkityylisestä katosta.[2] Talo oli vuoteen 1823 Ephraimin suvun omistuksessa.[1]
Alkuperäinen Ephraim-palatsi purettiin vuonna 1936 uuden Mühlendammin sillan laajennustöiden tieltä, mutta julkisivu säilöttiin Weddingissä sijainneeseen varastoon 3000 palaseen purettuna.[2][1]Länsi-Berliinin viranomaiset suunnittelivat vuonna 1982 talon uudelleenrakentamista Kreuzbergiin, mutta idea ei toteutunut.[3] Kun koko sodassa tuhoutunutta Nikolaiviertelin aluetta rakennettiin 1980-luvulla kopioksi alkuperäisestä, Länsi-Berliini päätti lähestyvien Berliinin 750-vuotisjuhlien kunniaksi lahjoittaa edelleen varastossa olleet julkisivun palaset Itä-Berliinin kaupungille osana Itä- ja Länsi-Saksan välistä kulttuurivaihtoa, jotta talo voitaisiin pystyttää uudelleen alkuperäiselle paikalleen.[2][3] Uudelleenrakentaminen tapahtui 1985–1987. Kaikki alkuperäiset osat eivät olleet selvinneet pitkästä varastoinnista, ja osa jouduttiin korvaamaan uusilla. Myös sisäosat rakennettiin kopioksi alkuperäisistä.[1] Rakennus tehtiin muutaman metrin päähän alkuperäisestä sijainnistaan.[3] Ephraim-palatsi on nykyään Berliinin kaupunginmuseon käytössä.[2]
Lähteet
↑ abcdPalais Ephraim (Arkistoitu – Internet Archive) (saksaksi) Denkmale in Berlin: Denkmaldatenbank. Viitattu 29.7.2014.
↑ abcdEdelgard Abenstein & Jeannine Fiedler: Taide & Arkkitehtuuri: Berliini (suom. Pirkko Roinila), s. 345. Tandem Verlag (h. f. ullmann) 2009. Alkuteos Kunst & Architektur Berlin.
