Entiteettirealismi

Entiteettirealismi on tieteenfilosofinen kanta, joka liittyy keskusteluun tieteellisestä realismista. Se on realistinen tieteellisissä teorioissa esiintyvien entiteettien suhteen, mutta ei teorioiden itsensä totuuden suhteen.

Entiteettirealismia ovat kannattaneet muun muassa Ian Hacking (1983) ja Nancy Cartwright (1983). Siinä missä perinteinen tieteellinen realismi katsoo, että parhaat tieteelliset teoriamme ovat tosia, totuudenkaltaisia tai totuudenkaltaisempia kuin edeltävät teoriat, entiteettirealismi ei sitoudu arvostelmaan teorioiden totuudesta. Sen sijaan entiteettirealismi katsoo, että tieteellisissä teorioissa esiintyviä teoreettisia entiteettejä, kuten elektroneja, tulisi pitää todellisina jos ja vain jos niitä voidaan käyttää suoraan manipuloitaessa joitakin toisia välittömämmin tunnettuja entiteettejä. Näin ”manipulatiivisesta menestyksestä” tulee kriteeri, jonka perusteella (tyypillisesti havaitsemattomissa olevien) tieteellisten entiteettien todellisuutta arvioidaan. Kuten Hacking, tämän entiteettirealismin muotoilun merkittävin puolustaja, totesi viitaten laboratoriossa elektroneja ja positroneja suihkuttamalla suoritettuihin kokeisiin: ”jos niitä voi suihkuttaa, silloin ne ovat todellisia”.^[1]

Entiteettirealismi on ollut vaikutusvaltainen kanta osittain siksi, että se on vaikuttanut tieteenfilosofiassa, ja tieteentutkimuksessa yleisemminkin, samaan aikaan, kun yleisenä suuntauksena on ollut teorioiden merkityksen vähättely, ja kokeiden ja tieteellisten käytäntöjen painottaminen niiden sijaan. Näin entiteettirealismia on joskus kutsuttu ”instrumentaaliseksi realismiksi” tai ”kokeelliseksi realismiksi”. Vaikka monet filosofit myöntävät entiteettirealismin olevan intuitioihin vetoava, sitä on myös kritisoitu (joidenkin mielestä ratkaisevasti) sekä liian rajoittavana siinä, että se sivuuttaa havaittavissa olevat entiteetit, joita ei voida manipuloida (esim. tähtitieteessä);^[2] ja liian sallivana siinä, että menestyksellisiltä näyttävät manipulaatiot voivat tuottaa virheellisiä oletuksia entiteeteistä (esim. fysiikan kvasipartikkelit).^[3]

Lähteet

1. Hacking, Ian: Representing and Intervening, s. 24. Cambridge University Press, 1983.
2. Shapere, Dudley: Discussion: astronomy and anti-realism. Philosophy of Science, 1993, 60. vsk, s. 134–150.
3. Gelfert, Axel: Manipulative success and the unreal. International Studies in the Philosophy of Science, 2003, 17. vsk, s. 245–263.

Kirjallisuutta

• Cartwright, Nancy: How the Laws of Physics Lie. Oxford University Press (Clarendon Press), 1983.

• Hacking, Ian: Representing and Intervening. Cambridge University Press, 1983.

• Hacking, Ian: Experimentation and Scientific Realism. Philosophical Topics, 1982, 13. vsk, s. 71–87.

• Massimi, Michela: Non-defensible middle ground for experimental realism. Philosophy of Science, 2004, 71. vsk, s. 36–60. – argues that experimental realism slides into general scientific realism; belief in the reality of the referents of scientific theories cannot be divorced from belief in the truth of those theories.

• Morrison, Margaret: Theory, Intervention and Realism. Synthese, 1990, 82. vsk, s. 1–22.