Endre Lekve (10. elokuuta 1833 Ulvik, Norja – 10. helmikuuta 1882 Helsinki) oli norjalainen insinööri ja Polyteknillisen opiston opettaja, joka suunnitteli Helsingin ensimmäisen vesisäiliön eli vuonna 1876 käyttöön otetun ns. vanhan vesilinnan.[2]
Lekven isä oli talollinen Torkel Paulsen ja puoliso vuodesta 1861 Johann Wilhelmina Antonia Huneus (k. 1873). Lekve toimi ensin maanviljelijänä ja aliupseerina, kunnes suoritti 1856-1859 Hannoverissa Polyteknikumin kurssin. Vuonna 1859 hänet kutsuttiin Helsingin reaalikoulun teknisten aineiden opettajaksi, 1862 hänestä tuli insinööritieteiden opettaja ja 1879 Polyteknilliseksi opistoksi muuttuneen laitoksen opettaja. Hän osallistui useiden teknillisten komiteoiden työhön, suunnitteli Helsingin vesilaitoksen sekä antoi lausunnon Pielisjoen kanavoimisesta. Kun Helsingin ja Pietarin välistä rataa suunniteltiin, hän puolsi voimakkaasti halvempaa kaperaiteista ratkaisua, jonka valtiopäivät hyväksyivät. Keisari päätti asiasta kuitenkin toisin. Vantaan Pyhän Laurin kirkkoon Lekve suunnitteli kalorifeerilaitoksen eli kuuman ilman kiertoon perustuvan lämmitysjärjestelmän.[2]
Lekven oppilaat pystyttivät hänen haudalleen muistomerkin ja perustivat hänen nimeään kantavan stipendirahaston. Hänen veljensä oli Thorbjørn Lekve.
Lähteet
- ↑ Finlandssvenska tekniker, Tekniska Föreningen i Finland
. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ a b Heikinheimo, Ilmari (toim.): Suomen elämäkerrasto, s. 452. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955.
Aiheesta muualla
- Endre Lekve, Nordisk Familjebok, Runeberg.org
- Endre Lekve Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (maksullinen versio)
