Elena Petrescu syntyi köyhään maanviljelijäperheeseen Dâmbovițan piirikunnassa sijaitsevassa Petreștin kylässä. Hän lopetti opiskelunsa saavutettuaan neljännen luokka-asteen ja muutti Bukarestiin voidakseen työskennellä tekstiilitehtaassa. 1930-luvun puolivälissä Elena liittyi Romanian kommunistiseen puolueeseen, ja vuonna 1939 hän kohtasi ensimmäistä kertaa tulevan aviomiehensä Nicolae Ceaușescun. He menivät naimisiin vuonna 1946. Kommunistien otettua Romaniassa vallan vuonna 1947 Elena Ceaușescu tehtiin ulkoministerin sihteeri.[1]
Akateeminen ura
Elena Ceaușescu opiskeli yliopistossa kemiaa erikoisalanaan polymeerikemia. Vuonna 1957 hänestä tuli tutkimusassistentti Kansallisessa kemiantutkimuslaitoksessa, ja 1960-luvun alkupuolella Bukarestin kemiantutkimuksen keskuslaitoksen puoluejärjestön sihteeri. Vuonna 1965 Ceaușescu nousi laitoksen johtoon, ja saman vuoden joulukuussa hänet nimitettiin Kansallisen luonnontieteiden akatemian jäseneksi.[1]
Elena Ceaușescun kerrotaan jatkaneen tutkimus- ja julkaisutyötään polymeerikemian alalla myös miehensä hallintokaudella. Hän vastaanotti useita kansainvälisiä tunnustuksia ja palkintoja, esimerkiksi Ison-Britannian kuninkaallisen kemiaseuran kunniajäsenyyden. Ceaușescu sai myös kunniatohtorin arvonimiä, ja teki useita luentomatkoja, myös läntisiin demokratioihin, sekä otti osaa tieteellisiin konferensseihin. Hänen tosiasialliset tieteelliset meriittinsä ovat kuitenkin kiistanalaisia. Hänen tutkimusten ja julkaisujen uskotaan olevan oikeasti joidenkin muiden kemian tutkijoiden töitä, joiden tekijäksi Elena on vaihdettu. Ceaușescujen näytösoikeudenkäynnin aikana syyttäjänä toiminut kenraali Gică Popa väitti Ceaușescun tutkimuksia tekaistuiksi ja väärennetyiksi.[1]
Poliittinen ura
Elena Ceaușescu seurasi miestään tämän valtiovierailuilla. Kesäkuussa 1971 he vierailivat Kiinan kansantasavallassa, jossa hän havaitsi, että puhemies Mao Zedongin vaimolla Jiang Qingillä oli maassa myös virallinen poliittinen asema. Elena alkoi vaatia mieheltään samaa. Heinäkuussa 1971 Ceaușescu nimitettiin Sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen keskuskomitean jäseneksi, ja heinäkuussa 1972 hänestä tuli Romanian kommunistisen puolueen keskuskomitean täysjäsen. Kesäkuussa 1973 Ceaușescu valittiin puolueen toimeenpanevaan komiteaan ja marraskuussa 1974 11. puoluekokouksessa uudelleenmuokatun toimeenpanevan komitean jäseneksi. Tammikuussa 1977 hänestä tuli keskuskomitean politbyroon täysjäsen ja maaliskuussa 1980 ensimmäinen varapääministeri.[1]
Kuolema
Vuoden 1989 joulukuussa Romaniassa käynnistyi vallankumous, jonka aikana Ceaușescut syöstiin vallasta ja teloitettiin pikaisesti järjestetyn näytösoikeudenkäynnin päätteeksi.[2]
Suomennetut teokset
Polymeerikemian ja -tekniikan kehityksestä. Suomentanut Juhani Kivistö. Helsinki: Otava, 1988. ISBN 951-11021-7-6
