Eino Kauno Sandelin (16. joulukuuta 1864 Virrat, Suomen suuriruhtinaskunta – 15. lokakuuta 1937 Helsinki) oli suomalainen lääkäri, professori, kilpapurjehtija ja olympiamitalisti. Seuratasolla hän edusti Nyländska Jaktklubbenia.[1][2]
Eino Sandelinin vanhemmat olivat kirkkoherra, lääninrovasti Frans Viktor Sandelin (1833–1897) ja Emma Josefina Durchman. Hän pääsi ylioppilaaksi 1885 Vaasan ruotsalaisesta lyseosta ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1888, filosofian maisteriksi ja lääketieteen kandidaatiksi 1890, lääketieteen lisensiaatiksi 1894 ja lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi 1896. Sandelin teki opintomatkoja Saksaan, Tanskaan, Norjaan ja Ruotsiin.[1][3][2]
Sandelin oli Helsingin yliopistossa kirurgian dosenttina 1900–1921. Hän oli Virtain kunnanlääkärinä 1894–1895, Helsingin yleisen sairaalan kirurgisen osaston apulaislääkärinä ja alilääkärinä 1895–1902, Marian sairaalan kirurgisen osaston ylilääkärinä 1902–1918 sekä Eiran sairaalan lääkärinä. Hän sai professorin arvonimen 1919.[1] [2]
Sandelin toimi Sairaalalääkäriyhdistyksen sihteerinä ja rahastonhoitajana sekä 1919–1932 Helsingin kaupungin sairaalain hallituksen puheenjohtajana.[2]
Sandelin kuului suomalaisen Heatherbell-veneen miehistöön sen voittaessa 12mR-luokan olympiapronssia Tukholmasta 1912. Hänen veljensä Torsten Sandelin kilpaili myös purjehduksessa Tukholman olympiakisoissa ja voitti joukkuevoimistelussa olympiapronssia Lontoossa 1908.
Eino Sandelin oli naimisissa vuodesta 1891 Sigrid Elisabet Hartmanin kanssa. [1]
Julkaisuja
- Kliniska studier öfver struma i Finland, med ledning af 80 operativt behandlade fall, Helsingin yliopiston väitöskirja. Helsingfors 1896
- Frans Viktor Sandelin: biografiska anteckningar. Helsingfors 1933
- Eira sjukhus 1905-1925. Helsingfors 1935
- Eino Sandelins anteckningar 1934; toim. Karin Sandelin, Carl Fredrik Sandelin. F. Sandelin, Espoo 1986
Lähteet
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
