Eino Vihtori Ensio Antinoja (7. marraskuuta 1920 Oulu – 26. lokakuuta 2010 Inkoo)[1] oli suomalainen veneenrakentaja ja kilpapurjehtija.[2] Antinoja on rakentanut amerikkalaisen Olin Stephensin suunnittelemia veneitä, joita ovat tilanneet suomalaiset purjehtijat, muun muassa Pekka Herlin, Peter Fazer, Peter Tallberg ja Lasse Pöysti.
Urheilu-ura
Antinojan seurat olivat Merenkävijät, Suomalainen Pursiseura ja Barösunds Segelklubb. Aikaisemmat seurat olivat Vaasan Toverit, Helsingin Työväen Pursiseura ja Kruununhaan Venekerho. Eino (Eikka) Antinoja aloitti purjehduksen jo 1930-luvulla, mutta kilpamielessä vasta 1950-luvulta alkaen. Merituuli-aluksella hän voitti Helsinki-Düsseldorf kilpailun vuonna 1953 ja sai hopeaa Hamina-Rotterdam kilpailussa vuonna 1955. Vuonna 1966 Antinoja hankki RORC III-luokan Huhmarin, jolla voitti suurkisapurjehduksen Viiden Loiston kilpailun, Sinebrychoffin pokaalin vuonna 1967, Suomenlahden purjehduksen, ja tuli toiseksi Gotland-runtissa. Meri-Mari aluksella hän sijoittui vuonna 1968 Helgolandin MM-kisoissa yhdeksänneksi, oli paras Viiden Loiston kilpailuissa, ja tuli kolmanneksi vuoden 1969 Gotland-runtissa. Vuonna 1971 hän voitti Helsingfors Segelklubbin syyspurjehduksen, Hanko-Sandhamn kisat, Nikstorf-Kallanger cupin ja pääsi neljänneksi Gotland-runtissa. Antinoja kuului SPuL:n avomerijaostoon ja edustamiensa seurojen johtokuntiin. Antinoja harrasti myös ammuntaa ja pilkkiongintaa.
Ammatillinen ura
Antinoja kävi kansakoulun Vaasassa. Sodan alla hän muutti Helsinkiin ja sai työpaikan Sytytin Oy:n tehtaalla kärkisorvaajana. Jatkosodan syttyessä Antinoja komennettiin kenttätykistörykmentti 2:een, jossa hän toimi asealiupseerina ja taistelulähettinä sodan loppuun asti.[1]
Antinoja nousi veneensuunnittelija Rod Stephensin luottoveneenrakentajaksi arkkitehti professori Heikki Sirenille rakennetun veneen myötä vuonna 1959. Ryhtyessään rakentamaan ensimmäistä puuvenettään jota käytettiin Swan 36:n plugina (urosmuotti), Nautorin perustaja Pekka Koskenkylä käytti samaa Sparkman & Stephens suunnitelmaa numero 1710 kuin Antinojakin. [3] [4] Antiojan veneet on rakennettu kestämään kaikkia meriolosuhteita ja ne purjehtivat hyvin vastatuuleen. Antinojan veistämö onnistui tekemään menestyneitä veneitä ensin puusta ja sitten lasikuidusta. Sparkman & Stephensin suunnittelutoimiston Oli ja Rod Stephens pitävät Antinojaa yhtenä maailman parhaimmista veneenrakentajista. Antinojan rakentamat veneet ovat edelleenkin haluttuja klassikkoja.[5]
Antinoja on kommentoinut nykyveneitä muun muassa seuraavasti: "Modernit mallit ovat nopeita myötätuulessa, mutta niin on myös kenkälaatikko asiallisesti rigattuna."[6]
Vuonna 1970 Eino Antinojalle myönnettiin Taideteollisuuden valtionpalkinto. Perustelut palkinnolle olivat muun muassa "Veneentekijä Eino Antinojaa ei palkita katoavan käsityön säilyttämisestä vaan ennemminkin uudistamisesta, kekseliäisyyden yhdistämisestä ammattitaitoon."[5]
Vuonna 2005 Eino Antinojalle myönnettiin Sparkman & Stephens Association'in elinikäinen kunniajäsenyys (Honorary Life Member) hänen ansioistaan taitavana veneenrakentajana (4 kpl S&S-puuveneitä ja 5 eri mallia S&S-lujitemuoviveneitä) ja kilpapurjehtijana. Kunniajäsenyys on myönnetty aiemmin mm. Sir Edward Heath'lle, joka purjehti voitokkaasti usealla eri S&S-konstruktiolla ja Hans-Otto Schumanille, joka vastasi Saksan menestyksestä Admirals Cupissa S&S-veneillä.
Katso myös
Lähteet
- The Sparkman&Stephens Association, Member's Yearbook 2005/2006
Viitteet
- ↑ a b Muistot, Eino Antinoja 26.10.2010. Helsingin Sanomat. Viitattu 24.8.2024.
- ↑ Urheilumme kasvot, Osa 4, Antinoja, Eino Vihtori Ensio, sivu 656, vastaavat toimittajat Risto Rantala ja Markku Siukonen, Oy Scandia Kirjat Ab, Keuruu 1976
- ↑ http://sparkmanstephens.blogspot.fi/2012/04/design-1710-cybele-and-swan-36.html
- ↑ Pirkko Koskenkylä: Swanien isä – Pekka Koskenkylän elämä aallonharjalla, s. 12. Tammi, 2009. ISBN 978-951-31-4997-0
- ↑ a b Kauhanen, Ilpo: Veneenrakentaja Eino Antinoja - vene tehty menestymään. Multikustannus Oy, 2004.
- ↑ s - and -s-association Newsletter May 1997 1997. Sparkman & Stephens Association. Arkistoitu 28.9.2007. Viitattu 31.07.07. (englanniksi)
Aiheesta muualla
