Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Edgar Wallace 1800–1900 lukujen taitteessa.Edgar Wallace: Sandi (Sanders of the River). Kustantaja K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä 1948. 3. painos
Richard Horatio Edgar Wallace (1. huhtikuuta1875Greenwich – 10. helmikuuta1932Beverly Hills) oli hyvin tuottelias brittiläinen jännityskirjailija, toimittaja, näytelmäkirjailija, sotakirjeenvaihtaja ja elokuvakäsikirjoittaja. Hän kirjoitti 957 lyhyttä tarinaa, 175 romaania, 18 näytelmää ja laskemattoman määrän artikkeleita sanoma- ja aikakauslehtiin. Yksistään vuonna 1929 julkaistiin 12 Wallacen romaania. Hänen teoksiaan on käännetty 28 kielelle, ja niistä on tehty yli 160 elokuvaa.
Wallace syntyi aviottomana lapsena. Hänen vanhempansa olivat näyttelijät Richard Horatio Marriott Edgar and Mary Jane "Polly" Richards, syntyään Blair. Lapsen odotus salattiin. Odottava äiti meni puoleksi vuodeksi asumaan Greenwichiin, jossa lapsi syntyi 1.4.1875. Synnyttämisen aikana Mary Jane pyysi kätilöä etsimään pojalle kasvatusvanhemmat. Kätilö ohjasi vauvan äidin kymmenlapsisen Freemanin ystäväpariskunnan luokse. Perheen isä George Freeman oli kalakauppiaana Billingsgatessa. Pian Freemanit ottivat Wallacen pojakseen.
Wallace tunnettiin Richard Horatio Edgar Freemanina. Hänellä oli onnellinen lapsuus. 20-vuotias Clara Freeman oli Wallacelle läheinen. Clarasta tuli hänelle toinen äiti. Freemanit adoptoivat pojan 1878. Kasvatusisä George Freemanin tavoitteena oli suoda Richardille hyvä koulusivistys. Wallace olikin St. Alfege with St. Peter’sin sisäoppilaitoksessa Peckhamissa, mutta löi laimin koulunkäyntiään. 12–vuotiaana hän lopetti kokoaikaisen opiskelun.
Ollessaan vuonna 1901 Etelä-Afrikassa Wallace avioitui Ivy Maude Caldecottin (1879–1926) kanssa, vaikka morsiamen arvostettu lähetystyöntekijäisä William Shaw Caldecott vastusti vahvasti aietta. Parin ensimmäinen lapsi Eleanor Clare Hellier Wallace kuoli yllättäen aivokalvontulehdukseen 1903, ja pari palasi pian Lontooseen. Poika Bryan syntyi 1904, sitten tytär Patricia 1908. Vuonna 1916 Ivy ja Edgar saivat Michael Blair Wallacen. Pariskunta erosi 1918. Ivy muutti lasten kanssa Tunbridge Wellsiin. Wallace ihastui sihteeriinsä Ethel Violet Kingiin, ja he menivät naimisiin 1921. Heille syntyi tytär Margaret Penelope June (tunnettu Penny Wallacena) 1923.
Wallacella oli joulukuussa 1931 työn alla King Kongin käsikirjoitus. Tammikuussa hän sai useita äkillisiä päänsärkyjä. Hänellä todettiin diabetes. Kunto huononi nopeasti, ja hän vaipui koomaan. Wallace kuoli keuhkokuumeeseen HollywoodissaBeverly Hillsissä 10. helmikuuta 1932. Hänet haudattiin Englannissa Little Marlow’in hautausmaalle Fern Lanessa Buckinghamshiressä.
Varhaisteini-iästä lähtien Wallace teki monenlaisia töitä: hän toimi lehtimyyjänä, maidon jakelijana, oli töissä kumitehtaassa, apulaisena kenkäkaupassa ja laivakokkina.
Wallace pestautui Britannian armeijaan Edgar Wallacena. Hänen palvelupaikkansa oli Etelä-Afrikassa Länsi-Kentin rykmentissä 1896. Hän inhosi armeijaa, vaihtoi paikkaa Kuninkaalliseen lääkintäyksikköön mutta ei viihtynyt. Lopulta hän siirtyi lehdistöyksikköön, jossa hän viihtyi paremmin.
Wallace alkoi julkaista lauluja ja runoja. Erityisesti siihen innoitti hänen Kapkaupungissa 1898 tapaamansa Rudyard Kipling. Wallacen balladien ensimmäinen kirja Mission that Failed! ilmestyi 1898. Vuonna 1899 hän erosi sotapalveluksesta ja alkoi täysiaikaiseksi kirjoittajaksi. Jäätyään Afrikkaan hän toimi aluksi Reutersille kirjeenvaihtajana ja sen jälkeen Daily Mailille (1900) mutta kirjoitti myös muille lehdille buurisodan aikaan.
Lontoossa Wallace työskenteli Mail-lehdelle. Hän alkoi myös kirjoittaa salapoliisitarinoita urakalla ansaitakseen nopeasti rahaa. Vuonna 1903 Wallace tapasi biologisen äitinsä Polly Richardsin, jota hän ei ollut koskaan tuntenut. 60-vuotias kuolemansairas äiti tuli pyytämään rahaa, mutta ei saanut. Richards kuoli Bradfordin sairastuvalla samana vuonna.
Wallace ei löytänyt ensimmäiselle kirjalleen kustantajaa. Niinpä hän perusti oman yrityksen Tallis Pressin, joka julkaisi jännitysromaanin The Four Just Men (Neljä oikeudentekijää) 1905. Huolimatta Mailin menestyksestä ja hyvästä myynnistä, oma yritys ei menestynyt taloudellisesti. Mailin omistaja Alfred Harmsworth huolestui Wallacesta. Sekamelska toimituksessa saattaisi vahingoittaa hänen lehteään. Ongelmat johtivat siihen, että Wallace hyökkäsi kirjoituksillaan Mailia vastaan. Wallace erotettiin 1907. Perhe eli vararikon partaalla. Ivyn oli jopa myytävä korunsa, jotta perhe saisi ruokaa.
Edgar matkusti 1907 Kongon vapaavaltioon raportoimaan kongolaisia vastaan tehdyistä julmuuksista. Belgian kuningas Leopold II ja Belgian kumiyhtiön toimien vuoksi 15 miljoonaa kongolaista kuoli. Vähäarvoisen Weekly Tale-Teller -lehden Isabel Thorne pyysi Wallacea kirjoittamaan kokemuksistaan sarjan kertomuksia. Ne julkaistiin myös Wallacen ensimmäisessä kokoelmassa Sanders of the River (1911), josta tuli myyntimenestys. Zoltan Korda ohjasi 1935 kokoelmasta elokuvan Bosambo, jossa oli Paul Robeson näytteli pääosaa. Kaikkiaan Wallace julkaisi yksitoista samanlaista kokoelmaa (102 tarinaa). Niissä oli eksoottisia seikkailuja ja heimorituaaleja afrikkalaisessa jokiympäristössä. Saadakseen nopeasti rahaa hän myi 28 ensimmäistä kirjaansa ja niiden elokuvaoikeudet kokonaan ilman myöhempiä tekijänoikeuskorvauksia. David Pringle kritisoi 1987: "Sanders-kirjat ovat avoimen rasistisia, eikä niistä ehkä siksi nykypäivänä oteta uusia painoksia".
Ajanjakso 1908–1932 kuului Wallacen tuotteliaimpiin. Aluksi hän kirjoitti lähinnä maksaakseen velkojaan kotimaassa ja Etelä-Afrikassa. Kirjamenestys palautti Wallacen maineen toimittajana, ja hän alkoi kirjoittaa hevoskilpailuista. Hän kirjoitti Week-Endille ja Evening Newsille, tuli Week-End Racing Supplementin toimittajaksi, aloitti oman hevoskilpailupalstan Biburyn ja R. E. Waltonin Weekly -lehdessä sekä osti useita kilpahevosia. Hän menetti tuhansia uhkapelissä, ja menestyksestä huolimatta suuret rahat hupenivat tuhlaavaiseen elämäntyyliin.
Wallace alkoi kirjoittaa tarinoita määrätietoisemmin, ja Hodder and Stoughton julkaisi niitä vuodesta 1921 lähtien. Sen sijaan, että hän olisi myynyt oikeudet kirjoihinsa ja saanut rahat saman tien, hän sai sopimuksen mukaan tekijäpalkkioennakkoa ja kirjoja markkinoitiin ennennäkemättömän tehokkaasti. Kustantaja mainosti häntä tähtikirjoittajaksi, jännityskertomusten kuninkaaksi. Hänen tunnusmerkikseen tulivat sikarit ja keltainen Rolls Royce. Hän sanoi voivansa kirjoittaa 70 000 sanaa novellia kolmessa päivässä ja kirjoitti kolme novellia nopeasti. Kustantajat suostuivat julkaisemaan jokaisen teoksen niin nopeasti kuin Wallace sai kirjoitetuksi. 1928 laskettiin, että joka neljäs kirja Englannissa oli Wallacen kirjoittama. Teoksiin kuului tieteisfiktioita, näytelmiä ja tietokirjoja, kuten kymmenosainen ensimmäisen maailmansodan historia.
Wallace saneli tulevia kirjojaan vahasylinterille (vastaa nykyistä sanelulaitetta), ja sihteerit kirjoittivat sanellut tekstiksi. Se selittää kirjojen nopean syntymisen. Moni Wallacen suosituista kirjoista syntyi parissa kolmessa päivässä. Hän keskittyi työhönsä, poltteli sikareja, joi teetä, usein työskenteli kolmen vuorokauden rupeamia. Wallace ei juuri muokannut sanelemaansa tai kirjoittamaansa vaan lähetti tekstin saman tien kustantajalle. Hän ei pitänyt siitä, että joku korjaili hänen tekstiään. Kustantaja kuitenkin tarkasti käsikirjoituksen pintapuolisesti ja korjasi ilmeiset virheet.
Wallacea moitittiin yleisesti siitä, että hän käytti haamukirjoittajia, vaikka asiasta ei ole näyttöä. Hän profiloitui vitsiksi, pilakuvien kohteeksi, sketsihahmoksi. Kuitenkin hänen kolmen päivän kirjansa pitivät lainanperijät kurissa.
Wallace toimi London Press Clubin puheenjohtajana. Klubi jakaa vuosittain ansiokkaasta kirjailijantyöstä Edgar Wallace -palkintoa. Hänen romaaninsa The Ringer oli suuri myyntimenestys. Wallace valittiin British Lion Film Corporationin puheenjohtajaksi, ja British Lion sai option kaikkiin hänen julkaisuihinsa. Wallacen sopimus takasi hänelle valtavia etuja, muun muassa palkan, osakkeiden ja stipendin muodossa menestykseen perusteella. 1929 Wallacen ansiot olivat 50 000 puntaa, nykyarvo on noin kaksi miljoonaa puntaa. Hän sijoitti varojaan Luncheon Clubiin, jossa yhdistyivät kaksi hänen rakasta harrastusta: journalismi ja hevoskilpailut.
Suomessa Wallace muistetaan erityisesti ”Sandi”-kirjoistaan. Rudyard Kiplingin perua oleva ”valkoisen miehen taakka” on Sandin kannettavana, kun hän pitää ruokokepillään ja konekiväärillä kurissa lapsellisia afrikkalaisia. Näissä kirjoissa tehtiin selvästi eroa aikaisempaan romanttiseen käsitykseen Afrikasta, joka oli vallalla vaikkapa H. Rider Haggardin romaaneissa.
Televisiossa esitettiin 1970-luvulla suosittua televisiosarjaa Herra Reederin tuumat, joka perustui kirjaan Herra Reederin rikollinen mieli.
Edgar Wallace oli suosittu myös Saksassa.
Suomeksi esitettyjä näytelmiä
Wallacen näytelmiä esitettiin 1920- ja 1930-lukujen vaihteessa melko paljon suomalaisissa teattereissa. Näytelmää The Ringer on esitetty suomeksi nimellä Kuka on noita?. Muita suomennettuja näytelmiä ovat Kauhu, Miltonin salaisuus ja Monshallin kummitus.[1]
