Lorenzo Coullaut Valera, Don Quijote ja Sancho Panza, 1930. Pronssipatsaat Cervantesin muistomerkillä Plaza Españalla Madridissa.Kuuluisat tuulimyllyt. Campo de Criptana, La Mancha, Espanja.
Don Quijote, koko nimeltään Neuvokas ritari don Quijote Manchalainen (esp.El ingenioso hidalgo Don Quijote de la Mancha), on espanjalaisen kirjailijan Miguel de Cervantesin (1547–1616) kahtena niteenä vuosina 1605 ja 1615 ilmestynyt veijariromaani. Sitä pidetään nykyaikaisen romaanitaiteen perustajana ja yhtenä maailmankirjallisuuden suurista klassikoista.[1][2]
Köyhä maalaishidalgo[a] Alfonso Quijano menettää järkensä liikaa ritariromaaneja ahmittuaan ja päättää lähteä maailmalle taistelemaan vääryyttä vastaan ja puolustamaan sorrettuja ratsastaen vanhalla kaakillaan Rosinantella. Hän ottaa nimekseen don Quijote Manchalainen ja pukeutuu ruosteiseen haarniskaan.[b] Aseenkantajakseen hän ottaa pelkurimaisen, viekkaan ja maalaisjärkeä käyttävän Sancho Panzan, joka nimittää isäntäänsä ”surkean hahmon ritariksi”.
Don Quijote, lämminsydäminen ja herkkä herrasmies, on selvästi hourupäinen useimpien ihmisten mielestä, ja hän herättää heissä ihmetystä ja hilpeyttä. Myös miehen ulkonäkö hämmästyttää: hän on luiseva ja kasvoiltaan laiha, ja hänen poskensa ovat välillä niin kuopalla, että ”niiden sisäpinnat suutelevat toisiaan”. Hän luulee tavallisia majataloja lumotuiksi linnoiksi, lampaita kääpiöiksi ja talonpoikaistyttöjä kauniiksi prinsessoiksi. Hän taistelee jättiläisiksi luulemiaan tuulimyllyjä vastaan ja kuvittelee, että naapurissa asuva maalaistyttö on Dulcinea Tobosolainen, kaunis neitsyt, jolle hän vannoo ikuista rakkauttaan ja uskollisuuttaan.
Sancho Panzakin pitää isäntäänsä hulluna mutta osallistuu leikkiin, koska toivoo rikastuvansa. Hän ja Quijote päättävät, että koska Dulcinea ei ole kaunis eikä tuoksu hyvältä, hänet on varmasti noiduttu, ja sankarien tehtävänä on poistaa lumous. Parivaljakon elämänasenteiden vastakkaisuus valottaa tapahtumia kahdesta näkökulmasta, sillä Panza on realisti ja don Quijote idealisti.
Monien seikkailujen jälkeen yksi don Quijoten ystävistä, pakottaakseen tämän palaamaan kotiin retkiltään, naamioituu ritariksi, voittaa vastustajansa ja vaatii tätä luopumaan ritariseikkailuistaan vuodeksi. Don Quijote päättää ryhtyä maaseudulle paimeneksi mutta sairastuu. Kirjan toisen osan lopussa, jossa don Quijote makaa kuolinvuoteellaan, hän huomaa oman narrimaisuutensa ja tajuaa tekonsa hullutuksiksi. Teoksen ensimmäinen osa on muodoltaan hajanainen ja koostuu erillisistä seikkailuepisodeista. Toinen on sävyltään tummempi ja syvällisempi, ja se kuvaa päähenkilöiden psykologista kehitystä, mutta ei kuitenkaan luovu humoristisesta otteestaan.
Teoksen merkitys
Cervantes sanoo kirjansa lopussa, että hänen ainoa tarkoituksensa on ”esittää ansion mukaan halveksittaviksi nuo mahdottomat ja typerät ritariromaanit”. Siinä hän onnistuukin, mutta teos on paljon muutakin kuin parodia. Romaanin sankari, hassahtava don Quijote, ei ole vain parodiahenkilö vaan edustaa ikuista idealistia, haaveilijaa tai runoilijaa, joka etsii elämästä muuta kuin pelkkiä realiteetteja, ja tämän takia joutuu toistuvasti ja tragikoomisella tavalla vastakkain maailman karujen lainalaisuuksien kanssa. Tästä syystä hän herättää lukijoiden myötätunnon kaikessa naurettavuudessaankin.
Romaanista on tehty useita filmatisointeja, baletti, ooppera Don Quichotte ja musikaali Mies La Manchasta. Lukuisat kuvataiteilijat, muiden muassa Salvador Dalí ja Pablo Picasso, ovat saaneet romaanista innoitusta maalauksiinsa.lähde?
Don Quijoten suosio on merkittävä matkailuvaltti teoksen tapahtumapaikalle, Kastilia-La Manchan maakunnalle Espanjassa. Siellä sijaitsevat myös kuuluisat tuulimyllyt.
Suomennettu teos
Don Quijote ilmestyi suomeksi J. A. Hollon käännöksenä 1927–1928. Yrjö Jylhä sommitteli teoksessa olevat runot suomeksi. Jyrki Lappi-Seppälän uusi käännös ilmestyi vuonna 2013. Uudessa suomennoksessa runot on tulkinnut Jukka Koskelainen. Lisäksi teoksesta on aikojen kuluessa julkaistu useita lyhennelmäversioita.
Lappi-Seppälä kertoo oman suomennoksensa taustasta ja vaiheista Parnassossa. Vanhempiensa kanssa 15-vuotiaana tekemänsä Espanjan-matkan jälkeen hän innostui Lorcasta ja yritti lukea myös Don Quijotea alkukielellä, mihin isä totesi, että jonain päivänä hän vielä kääntää Don Quijoten. Varsinaisesti hän tutustui kirjaan alkukiellä vuonna 1992 Nicaraguassa. Työ EU-virkamiehenä lykkäsi kuitenkin myöhemmäksi takaraivossa olevan ajatuksen teoksen suomentamisesta, ja vasta kesällä 2008 hän antoi kustantajalle käännösnäytteen ja sai myönteisen vastauksen. Työ alkoi syksyllä 2008, jolloin hän pohti käännösstrategioita ja millaista kieltä suomennoksessa pitäisi käyttää: don Quijoten kieli on arkaaista, mutta kerronnan neutraaleissa osissa kieli on normaalia kirjasuomea. Joukossa on kielellisiä jekkuja, sillä sellaisia Cervanteskin käyttää. Työ valmistui keväällä 2013.[3]
Laurence Sterne kirjoitti vuodesta 1759 eteenpäin tarinoita, jotka tunnetaan nimellä Tristram Shandy – elämä ja mielipiteet. Kerronta on saanut vaikutteita Cervantesilta ja kirjailijan Uncle Toby -hahmo on itsekin kuin Don Quijote. Lisäksi kirjailija kuvailee hahmonsa huumoria Cervantes-tyyliseksi ja on nimennyt kirkkoherra Yorickin kaakin Rocinanteksi.[5]
1800-luku
Gustave Flaubertin romaanissa Rouva Bovary (1856) on vaikutteia erittäin voimakkaasti Don Quijotesta.[6][7] Kriitikko Howard Mancingin sanoin: ”Kaikista Don Quijoten naispuolisista inkarnaatioista juuri Emma [Bovary] on kaikkein omaperäisin, perinpohjaisin ja vaikuttavin. Flaubert ihaili Cervantesia suunnattomasti. Flaubert luki lapsena Don Quijotea ja ilmeisesti se sai hänet ryhtymään juuri kirjailijaksi näytelmäkirjailijan sijaan.” Rouva Bovaryn sankaritar yrittää Don Quijoten tapaan paeta pitkäveteistä maalaiselämää lukemalla kirjoja: Bovaryn tapauksessa ne ovat naisille suunnattuja romanttisia kirjoja tai historiallisia romaaneja.[8]
Dostojevskin romaanin Idiootti (1869) päähenkilö ruhtinas Myškin on hahmoteltu nimenomaan Cervantesin Don Quijoten mukaan.[9][10]
1900-luku
Isä Brown -novelleistaan tunnettu G. K. Chesterton kirjoitti 1927 tarinan nimeltä The Return of Don Quixote. Siinä kirjastonhoitaja Michael Herne esittää pääroolia keskiaikaisessa näytelmässä, mutta ei sen jälkeen suostu riisumaan rooliasuaan, koska ei enää hyväksy vallitsevaa maailmanmenoa. Hän tulee valituksi jonkin kuningaskunnan diktaattoriksi, mutta tuottaa pettymyksen rikkaalle eliitille, joka miehen tuohon asemaan nosti. Lopulta mies joutuu kiertelemään maita ja mantuja Don Quijoten tapaan, poliisi perässään.[11][12]
Vuonna 1960 julkaistiin Milan Kunderan tarina Romaanin taide (L'Art du Roman). Kirjoituksessaan Kundera ylistää Don Quijotea ja tekee siihen runsaasti viittauksia. Kunderan mukaan hänen omat romaaninsa tekevät kunniaa Cervantesille.[13]
Kirjailija John Steinbeck kirjoitti ilmeisesti ainakin osittain fiktiivisen matkakertomuksen Matka Charleyn kanssa, joka ilmestyi alkukiellellä vuonna 1962 ja suomeksi 1963. Kirjassa Steinbeck reissaa ympäri Yhdysvaltoja Charley-nimisen villakoiran kanssa erikoisvalmisteisella matkailuautollaan. Autolle mies on antanut nimeksi Rocinante.[14][15]
Käsikirjoittaja-piirtäjäpari René Goscinny ja Albert Uderzo julkaisivat 1969 sarjakuva-albumin Asterix en Hispanie eli Asterix Hispaniassa (1970, suomentanut Outi Walli). Tarinan sivulla 32 Asterix ja Obelix kohtaavat Don Quijoten ja Sancho Panchan. Näitä ei mainita nimeltä, mutta heidät tunnistaa sekä ulkonäöltä että dialogista. Asterixin ja Obelixin pitäisi päästä Pompaeloon (Pamplona). He tallustavat väsyneinä maantiellä, kun Asterix huomaa paikallisia asukkaita: pienen paksun ukkelin ja pitkän laihan äijän. Ensimmäisellä on aasi, toinen istuu nääntyneen konin selässä. Asterix: "Minä kysyn noilta vastaantulijoilta onko kaupunkiin vielä pitkä matka." Aasimies vastaa: "Ei kovin pitkä. Jatkatte suoraan eteenpäin tuulimyllyistä vasemmalle..." Pitkä mies saa sätkyn ja riehaantuu: "Tuulimyllyjä? Hyökätään!" Aasimies yrittää pysyä keihäs kädessä ratsun selässä viilettävän kumppaninsa perässä ja kiljaisee: "Eh! Nyt se alkaa taas! Odota minua!"[16][17]
Graham Greene kirjoitti 1982 kertomuksen Monsignor Quixote, joka on pastissi Cervantesin romaanista. Kirjassa kyläpappi saa hallinnollisesta virheestä johtuen arvonimen monsignor, ja hän kuvittelee olevansa Don Quijoten jälkeläinen. Hän lähtee matkaan kohti Madridia seuranaan paras ystävänsä Sancho, saman kyläpahasen entinen kommunistipormestari.[18][19]
Anarkistisella otteella huumoripitoista rockia soittanut Sleepy Sleepers -yhtye julkaisi vuonna 1984 levyn nimeltä Suomen Poliisit. Levyn viides raita on nimeltään ”Pierevä hidalko”.[20] Kappaleen nimessä voi huomata sanaleikin, joka johtaa J. A. HollonDon Quijote -suomennoksen jäljille, eli Mielevä hidalgo Don Quijote manchalainen, ensisuomennos 1927.[21][22][23]
Kathy Acker käyttää Cervantesin tekstin teemoja romaanissaan Don Quixote: Which Was a Dream (1986), ja ottaa niiden kautta esiin sen hetken ajankohtaisia kysymyksiä.[24]
Giannina Braschi julkaisi 1998 koomisen romaanin nimeltä Yo-Yo Boing!, kielinä englanti, espanja ja spanglish eli espanjan ja englannin sekoitus. Tarinassa 2000-luvun New Yorkiin siirretyt Don Quixote, Sancho Panza ja Dulcinea keskustelevat keskenään moderneista aiheista.[25]
Näyttelijä Jukka Leisti on luonut lapsille suunnatun fiktiivisen hahmon nimeltä Tuttiritari. Tuttiritari "ratsastaa" uskollisella hevosellaan, jonka nimi on Rusinante.[26] Hevosen nimen sanaleikki yhdistää Rosinanten ja rusinan. Tuttiritari hevosineen esiintyi ensimmäisen kerran 1998 ohjelmassa Huvitutti.
2000-luku
TV-fantasiasarjassa Olipa kerran (2011–) paha kuningatar Regina (Lana Parrilla) ratsastaa hevosellaan, joka sekin on nimeltään Rocinante.[27]
TV-scifisarja The Expanse (2015–) sisältää Don Quijoten mukaan nimettyjä jaksoja, kuten Windmills (Tuulimyllyt) ja Dulcinea. Sarjassa käytettävä taistelualus on nimeltään Rocinante.[28][29][30][31]
Kauhusarja Supernaturalin 10. tuotantokaudella vuonna 2016, jaksossa 18 (Book of the Damned) Winchesterin veljesten enkeliystävä Castiel etsii armoaan eli sitä mistä enkelin sisin olemus koostuu, ja joka antaa enkelille sen voimat. Castielin pitää ratkaista sitaattimuotoinen arvoitus, jotta hän voi saada armonsa takaisin: "Mikä on typerin asia mitä ihminen voi tehdä? Antaa itsensä kuolla." Sitaatin perusteella Castiel päätyy kirjastoon, josta hän löytää armonsa Don Quijote -niteestä.[32]
Terry Gilliamin ohjaama elokuva The Man Who Killed Don Quixote valmistui vuonna 2018.[33] Elokuvassa lähdetään aikamatkalle, eikä päähenkilö lopulta enää osaa erottaa unta ja totta toisistaan.
Suomennokset
Lyhennelmiä
Don Quijote de la Mancha. Harald ja Bergroth 1877 (122 s.)
Don Quixote de la Mancha eli ritari surullisen muodon ritaristossa. Kuopio: Telén ja K., 1896.; nuorisoa varten vapaasti toim. Aug. Th. Paban; Michaël Cervanteen Don Quixote de la Mancha, eli, Ritari surullisen muodon ritaristossa Vanhemman, jo loppuunmyydyn suomennoksen toinen painos, jonka korjaili F.A.C. (Fredrik Alfred Castrén) (160 s.)
Älykkään ritarin Don Quijote de la Manchan elämänvaiheet. Suom. lyhennetystä ranskalaisesta painoksestaWSOY 1905 (187 s.)
Jalon La Manchan sankarin Don Quixoten elämä ja seikkaillut. Nuorisolle kertonut J. Grundmann; suom. Pontus Artti. Helsinki: Yrjö Weilin, 1905. (115 s.)
Don Quijote manchalainen, suom. Tauno Karilas; Helsinki: Suomen kirja, 1946. (210 s.)
Koko teos
Cervantes Saavedra, Miguel de: Mielevä hidalgo don Quijote Manchalainen. (El ingenioso hidalgo Don Quijote de la Mancha, 1605, 1615) Suomentanut J. A. Hollo (1. painos 1927–1928). Runot sommitellut Yrjö Jylhä. Kuvittanut Gustave Doré. Selkänimike: Don Quijote. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-30302-X (774 s.)
Cervantes, Miguel de: Don Quijote. Ensimmäinen ja toinen osa. (El ingenioso hidalgo Don Quijote de la Mancha, 1605, 1615.) Neuvokas ritari Don Quijote manchalainen I ja II. Suomentanut Jyrki Lappi-Seppälä. Runot tulkinnut Jukka Koskelainen. Helsinki: WSOY, 2013. ISBN 978-951-0-34901-4 (1027 s.)
Huomautuksia
↑Hidalgo on espanjalaisista aatelisarvoista alhaisin.
↑”Don” on korkeampi aatelisarvo, ja ”quijote” on espanjaksi reisisuojus eli haarniskan osa.
Lähteet
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.
Roos, Vappu: Suuri maailmankirjallisuus. Länsimaisen kirjallisuuden vaiheet Homeroksesta O’Neilliin. 3. tarkistettu ja lisätty painos (1. painos 1949). Porvoo: WSOY, 1965.
↑Soledad Fox: Flaubert and Don Quijote: the influence of Cervantes on Madame Bovary. Brighton, England; Portland, Or.: Sussex Academic Press, 2011. 906584504 ISBN 978-1-84519-257-0Teoksen verkkoversio (viitattu 14.7.2020). (englanniksi)
_El_ingenioso_hidalgo_Don_Quixote_de_la_Mancha.png)
