Deutsche Hochschule für Politik (DHfP) oli saksalainen yksityinen korkeakoulu. Se perustettiin vuonna 1920, liitettiin nykyiseen Humboldt-yliopistoon vuonna 1940 ja muutettiin yhdeksi Freie Universität Berlinin laitoksista nimellä Otto-Suhr-Institut vuonna 1959.
Korkeakoulun perustamisen aikoihin Weimarin tasavalta oli nuori, hävitty maailmansota ja Versaillesin sopimuksen nöyryytykset vaivasivat ihmisiä. Intellektuellien joukossa muhi fasismia edeltäneitä oikeistolaisia ajatuksia, tasavallan vastustamista, haikailua keisarikunnan aikoihin ja muukalaisvihamielisyyttä. DHfP:n liberaalit perustajat nousivat näitä oikeistolaispiirejä vastaan. Monet heistä kuuluivat Berliinin demokraattiseen yhdistykseen, jonka jäseninä oli myös juutalaisia kauppiaita ja pankkiireja.[1]
Korkeakoulusta vastasi kannatusyhdistys, jonka jäseninä oli monia Versaillesin rauhansopimuksen allekirjoittajia kuten Walter Simons, Ernst Jaeckh, Friedrich Naumann ja Max Weber. Weber ehti kuolla ennen koulun avaamista.[1]
Alkuvuosina kaikilta korkeakoulun opettajilta vaadittiin kirjallinen sitoutuminen tasavallan aatteiden tukemiseen. Aluksi pyrittiin kouluttamaan eri taustoista tulevia ihmisiä toimimaan nuoren tasavallan eri tehtävissä. Monet luennoijat olivat osa-aikaisia, ja suuri osa opetuksesta järjestettiin iltaisin työpäivän jälkeen. Tutkinnon suorittaminen tuli mahdolliseksi vasta 1920-luvun puolivälissä.[1]
Fasismin nousun myötä suuri osa korkeakoulun opettajakunnasta joutui lähtemään maanpakoon vuonna 1933.[1]
Korkeakoulu liitettiin Friedrich-Wilhelms-yliopistoon vuonna 1940. Sodan jälkeen se alkoi toimia uudelleen itsenäisenä instituuttina. Sen johdossa oli vuodesta 1948 vuoteen 1955 Otto Suhr, Berliinin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja ja tuleva Länsi-Berliinin pormestari, joka toimi myös Freie Universität Berlinin kunniaprofessorina. Suhrin kuoleman jälkeen 1958 DHfP liitettiin Freie Universität Berliniin hänen mukaansa nimettynä instituuttina.[2]
Lähteet
