Derek Jarman

Derek Jarman vuonna 1991

Michael Derek Elworthy Jarman[1] (31. tammikuuta 194219. helmikuuta 1994) oli brittiläinen elokuvaohjaaja, joka saavutti varhaisimmat menestyksensä 1970-luvulla. Hänen visuaalisesti vahvoja taide-elokuviaan kutsutaan usein postmoderneiksi, ja niiden toistuvana teemana on homoeroottisuus[2][3].

Uransa alussa Jarman toimi baletti- ja oopperaesitysten lavastajana ja puvustajana, kunnes 1970-luvun puolivälissä sai mahdollisuuden siirtyä elokuvan pariin. Hän kehitti oman tyylinsä, jossa tiukan käsikirjoituksen sijaan luotetaan mielleyhtymien voimaan ja luodaan tunnelmia vahvojen värien, dramaattisen valaistuksen ja asetelmallisten kuvasommitelmien avulla.[3]

Jarman työsti elokuviensa lisäksi musiikkivideoita muiden muassa Pet Shop Boys -yhtyeelle. Hänet tunnettiin myös taidemaalarina, ja hän julkaisi neljä kirjaa[3].

Jarman kuoli AIDSin komplikaatioihin 52-vuotiaana helmikuussa 1994[3].

Elokuvia

  • Sebastiane (1976)
  • Jubilee (1977)
  • The Tempest (1979, Shakespearen näytelmästä Myrsky)
  • The Angelic Conversation (1985)
  • Caravaggio (1986, italialaisesta taidemaalarista)
  • The Last of England (1988)
  • War Requiem (1989, Benjamin Brittenin oratorion pohjalta)
  • The Garden (1990)
  • Edward II (1991, Christopher Marlowen näytelmästä)
  • Wittgenstein (1993, saksalaisfilosofin elämästä)
  • Blue (1993, sininen kuvaruutu, ääniraidalla Jarmanin ajatuksia aidsista)[3]

Lähteet

  1. Derek Jarman Elonetissä.
  2. Virtanen, Leena: Kolme vuotta ennen kuolemaansa ohjaaja Derek Jarman teki kuninkaallisdraamasta homoaktivismia. Helsingin Sanomat, 15.9.2021. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 13.7.2022.
  3. a b c d e Kangosjärvi, Jaakko: Kuolleita: Näkemyksellisen elokuvan mestari Derek Jarman. Helsingin Sanomat, 21.2.1994, s. 4. Näköislehti (maksullinen).

Aiheesta muualla

Tämä elokuvaohjaajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

Strategi Solo vs Squad di Free Fire: Cara Menang Mudah!