Davit IV[1] tai Davit Rakentaja (georg.დავით აღმაშენებელი, Davit Aghmašenebeli; 1073 – 24. tammikuuta1125) oli Georgian kuningas vuosina 1089–1125 Bagrationi-suvusta. Davit oli ehkä kaikkein menestynein Georgian hallitsija – hän onnistui ajamaan turkkilaiset maasta Didgorin taistelussa vuonna 1121 ja hänen uudistuksensa armeijassa ja hallinnossa yhdistivät Georgian ja tekivät maasta Kaukasian alueen suurvallan. Davit oli kirkon ystävä, ja ortodoksikirkko onkin sittemmin julistanut hänet pyhäksi.
Kuningas Giorgi II:n (hallitsi 1072–1089) ainoa poika Davit syntyi Kutaisissa Länsi-Georgiassa vuonna 1073. Hänen lapsuutensa aika oli Georgialle vaikea. Kuningas Giorgi ei yrityksistä huolimatta pystynyt ylläpitämään maan yhtenäisyyttä: hänen kuningaskuntaansa hävittivät seldžukkiturkkilaisten hyökkäykset, sisällissodat ja maanjäristykset. Giorgi joutuikin luopumaan kruunusta vuonna 1089 16-vuotiaan poikansa hyväksi.
Uudistukset
Iästään huolimatta Davit osallistui aktiivisesti Georgian poliittiseen elämään. Hän ajoi tarkoituksenmukaista ja hallittua politiikkaa, oli määrätietoinen aikeissaan tuoda maahan järjestys, panna niskoittelevat feodaalihallitsijat kuriin, keskittää valtionhallinto, muodostaa uudenlainen seldžukeille paremmin pärjäävä armeija ja myöhemmin hyökätä järjestelmällisesti seldžukkeja vastaan karkottaakseen heidät ensin Georgiasta ja sitten koko Kaukasiasta. Vuonna 1093 hän pidätytti voimakkaan feodaaliherran Liparit Baghvašin, joka oli Georgian kuninkaan pitkäaikainen vastustaja, ja karkotti hänet maasta (1094). Liparitin pojan Ratin kuoleman jälkeen Davit lakkautti heidän hallitsemansa Kldekarin ruhtinaskunnan (1103).
Hän työnsi turkkilaiset hitaasti pois maasta saaden haltuunsa yhä uusia alueita, nyt kun seldžukkien täytyi kiinnittää huomionsa georgialaisten lisäksi juuri alkaneisiin ristiretkiin itäisellä Välimerellä[2]. Vuoteen 1099 mennessä Davit IV:n valta oli kasvanut sen verran suureksi, ettei hänen tarvinnut enää maksaa turkkilaisille veroa. Hän myös kieltäytyi bysanttilaisesta panipersebastosin[3] arvonimestä, osoittaen haluavansa toimia Bysantin valtakunnan kanssa vain tasavertaisessa suhteessa. Vuonna 1103 pidettiin Ruis-Urbnisin synodi, suuri kirkollinen kokous, Ruisin ja Urbnisin luostareissa. Davit onnistui raivaamaan tieltään häntä vastustaneet piispat ja yhdistämään kaksi virkaa: hovimiehen ja piispan, luoden näin maalle pääministerimäisen instituution. Seuraavana vuonna Daavidin kannattajat itägeorgialaisessa Kakhetin provinssissa vangitsivat paikallisen kuninkaan Aghsartan II:n (hallitsi 1102–1104), joka oli paikallinen seldžukkisulttaanin vasalli, ja yhdisti alueen muuhun Georgiaan.
Sotaretket
Kalhetin valtauksen jälkeen vuonna 1105 Davit voitti seldžukkijoukot Ertsukhin taistelussa, mikä auttoi häntä valtaamaan Samšvilden, Rustavin, Gišin ja Lorrin tärkeät linnoitukset vuosien 1110 ja 1118 välillä.
Davitille alkoi nyt kasautua ongelmia, sillä kansa oli ollut sodassa jo toistakymmentä vuotta. Lisäksi ongelmia aiheuttivat maan aateliset ja tärkeä Tbilisin kaupunki, joka oli yhä arabien hallussa. Ratkaistakseen pulmansa Davit aloitti armeijan uudelleenjärjestelyn. Hän asutti yli 40 000 perheen kiptšakkiheimon Pohjois-Kaukasukselta Georgiaan vuosina 1118–1120. Jokaisen perheen täytyi toimittaa yksi sotilas hevosen ja aseistuksen kanssa. 40 000 miehen vahvuinen kiptšakkiarmeija oli täysin riippuvainen kuninkaasta. Kiptšakit asutettiin eri puolille Georgiaa – jotkut Šida Kartliin ja jotkut raja-alueille – ja väestö assimiloitui nopeasti georgialaisiin.
Vuonna 1120 Davit IV siirtyi Länsi-Georgiaan ja hyökkäsi yllättäen turkkilaisten kimppuun heidän ryösteltyään georgialaisten maita. Vain pieni seldžukkijoukko pääsi pakenemaan. Tämän jälkeen Daavid lähti Širvanin alueelle ja valloitti Qabalan kaupungin. Talvella 1120–1121 georgialaisjoukot hyökkäsivät menestyksekkäästi seldžukkien asutuskeskuksia vastaan Etelä-Kaukasuksella.
12. elokuuta 1121 Daavid sai ratkaisevan voiton suuresta seldžukkiarmeijasta Didgorin taistelussa, mikä mahdollisti Tbilisin valtauksen ankaran taistelun jälkeen vuonna 1122. Nyt Tbilisistä tuli Georgian pääkaupunki ensimmäistä kertaa useihin satoihin vuosiin.
Vuonna 1123 Davitin armeija valtasi Dmanisin, viimeisen seldžukkitukikohdan Etelä-Georgiassa. Vuonna 1124 Davit valtasi viimein Širvanin ja armenialaisen Anin kaupungin islamilaisilta emiireiltä, ulottaen valtakuntansa nyt Araksin altaalle. Armenialaiset ottivat Davitin vastaan vapauttajana ja toimittivat hänen armeijalleen joitakin apujoukkoja. Tähän aikaan Davitin arvonimeen ilmaantui osa "Vapahtajan miekka". Se on kaiverrettu Daavidin aikaiseen kuparilanttiin: "Kuninkaiden kuningas, Davit, Giorgin poika, Vapahtajan miekka".
Davit Rakentaja kuoli 24. tammikuuta 1125 ja hänen poikansa Demetre I nousi valtaistuimelle. Davit haudattiin Gelatin luostariinKutaisin kaupungin lähelle.
Kulttuurielämä
Davit IV antoi runsaasti huomiota kansansa sivistämiselle. Kuningas valitsi lapsia, jotka lähetettiin Bysantin valtakuntaan opiskelemaan "jotta he oppisivat kieliä ja toisivat kotiin tekemiään käännöksiä". Monista tuli tunnettuja oppineita.
Davitin aikaan Georgiassa oli useita kouluja, joista Gelatin luostarilla oli erikoisasema. Kuningas Davitin historioitsijan mukaan Gelati oli "idän toinen Jerusalem, kaiken arvokkaan oppimiseen ja tiedon opettamiseen – toinen Ateena, ylittäen suuresti ensimmäisen jumalallisessa laissa, kaanon kaikille kirkollisille rikkauksille". Gelatin lisäksi oppimisen keskuksia Georgiassa oli muun muassa Iqalton akatemia.
Perhe
Avioliitot
Rusudan, armenialainen prinsessa (erosivat vuonna 1107)
Prinsessa Tamar, joka meni naimisiin Širvanin šaahin kanssa (Abul Muzaffar Manuchahr II)
Prinsessa Kataj (Irene), joka meni naimisiin Bysantin valtakunnan prinssin Isaakios Komnenuksen kanssa
Prinsessa Tamar, joka meni naimisiin Ossetian prinssi Džadarosin kanssa
Perintö
Davitin hallituskausi on vaikuttanut suuresti georgialaisten omakuvaan. Maan nykyinen lippu perustuu Davitin lippuun, ja Davit Rakentajan ritaristo on yksi valtion myöntämistä tärkeimmistä kunniamerkeistä. Georgialaiset ovat yhä ylpeitä Davitin suorituksista. Georgian presidentti Mikheil Saakašvili lausui virkaanastujaispäivänään 25. tammikuuta 2004 valan Davitin haudalla Gelatin luostarissa. Saakašvilin mukaan ele oli symbolinen, sillä Daavid toi maahan yhtenäisyyttä ja rauhaa, mitä monet georgialaiset odottivat myös Saakašvililtä.
Lähteet
Mariam Lordkipanidze: Georgia in the 11th-12th centuries, Tbilisi, 1987, s. 80–118 (englanniksi)
Grand Larousse Encyclopédique, 5, Pariisi, 1962, s. 452–453 (ranskaksi)
Enciclopedia Italiana, Rooma, 1950, s. 641–643 (italiaksi)
Viitteet
↑Oikeastaan hän oli ensimmäinen yhdistyneen Georgian Davit-nimisistä kuninkaista. Tästä näkökulmasta hänen nimensä olisi Daavid I. Perinteisesti hänet on kuitenkin tunnettu nimellä Davit IV hänen ollessaan Bagrationi-dynastian neljäs Davit-niminen. Jotkut georgialaiset historioitsijat kuitenkin kutsuvat häntä nimellä Davit II, sillä hän oli toinen Davit joka käytti titteliä "georgialaisten kuningas" (jonka bagrationi-kunkaat ottivat käyttöön Tao-Klardžetin alueella vuonna 888).
↑Taistellessaan seldžukeita vastaan georgialaisten ja ristiretkeläisten välille kehittyi suhteellisen ystävällismieliset suhteet. 1200-luvun nimetön georgialainen kronikoitsija sekä Abul-Faraj mainitsevat, vaikka asiasta ei olekaan muita todisteita, että georgialainen apujoukko olisi osallistunut Jerusalemin piiritykseen vuonna 1099. Noin 300 ristiretkeläisen tiedetään myös osallistuneen Didgorin taisteluun vuonna 1121.
↑Bagrationi-dynastian perustettua Tao-Klardžetin ruhtinaskunnan Bysantin valtakunnan suojeluksessa vuonna 813 dynastian edustajille oli annettu erinäköisiä bysanttilaisia arvonimiä kuten kouropalates, magistros, sebastos jne. Davit oli viimeinen bysanttilaista arvonimeä käyttänyt georgialainen monarkki.
