1930-luvulla Parmas siirtyi terveyssyistä pois näyttämöltä, ja aloitti sen sijaan uran iskelmäsanoittajana.[1] Hän sanoitti ja suomensi yli 140 laulua. Hän käytti nimimerkkejä Ari Saarni ja Timo Teräste. Tunnetuimpia Parmaksen sanoituksia ovat ”Ruusuja hopeamaljassa” (jonka Lauri Jauhiainen täydensi myöhemmin loppuun), ”Hopeahiukset”, ”Romantiikkaa ruusutarhassa”, ”Vanha merimies muistelee” ja ”Tappavat suudelmat”.
Toivuttuaan sairaudestaan Parmas toimi vielä elokuvanäyttelijä. Hän esiintyi lähinnä pienissä rooleissa, muun muassa rättärin äitinä vuoden 1937 elokuvassa Tukkijoella.
Dagmar Parmas oli naimisissa näyttelijä Yrjö Saarnion kanssa vuosina 1916–1933. Avioliitto päättyi Saarnion kuolemaan. Heidän poikansa oli näyttelijä Yrjö-Kalevi (Jori) Saarnio.[3]
Dagmar Parmas kuoli vain 53-vuotiaana vuonna 1940.
↑Katkennut nuori elämä, Naamio : aikakauslehti näyttämötaiteita varten, 01.09.1939, nro 6, s. 19, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 01.09.2024