Corpus iuris civilis (myös Corpus juris civilis) on vuosina 529–534 julkaistu lakikokoelma, jonka kokoamisen pani alulle Itä-Rooman keisari Justinianus I. Tavoitteena oli ensi kertaa Kahdentoista taulun lakien julkaisun jälkeen luoda kattava ja systemaattinen kokoelma eli kodifikaatio kaikesta voimassa olevasta roomalaisesta lainsäädännöstä ja tehdä siten varhaisemmat lähteet tarpeettomiksi. Tämä massiivinen kokoelma on säilynyt kokonaisuudessaan keskiaikaisen käsikirjoitustradition ansiosta. Sen nykyinen nimityskin on peräisin keskiajalta.
Corpus iuris civilis koottiin keisarillisen hovin pääjuristin Tribonianuksen johdolla ja se koostui kolmesta eri osasta: Codex Iustinianus, Digesta ja Institutiones Iustiniani. Myöhemmin siihen lisättiin neljäs osa (Novellae), joka sisälsi alkuperäisen kokoelman valmistumisen jälkeen säädettyjä lakeja.[1]
Lännessä Corpus hävisi melko pian käytöstä, mutta Itä-Roomassa eli Bysantissa se säilytti merkityksensä, vaikka myöhemmissä kokoelmissa (joista merkittävin kulkee nimellä Basilika eli ’Keisarilliset [lait]’) se käännettiinkin latinasta kreikaksi ja joutui erilaisten muidenkin muokkausten kohteeksi. Lännessä Corpus alkoi levitä jälleen 1000/1100-luvuilla sen jälkeen kun se oli löydetty uudestaan Bolognassa. Siitä tuli länsimaisten, etenkin mannereurooppalaisten oikeusjärjestelmien perusta. Esimerkiksi joissakin Saksan osissa Corpus iuris civilis oli periaatteessa voimassa olevaa oikeutta vuoteen 1900 asti.
Osat
Codex Iustinianus
Codex Iustinianus (Codex Justinianus) valmistui alun perin 7. huhtikuuta 529. Siihen koottiin kaikista Rooman keisarien säätämistä laeista (constitutiones) ne, jotka haluttiin edelleen pitää voimassa. Kokoelman vanhimmat lait ovat peräisin 100-luvulta. Kokoelmaa jouduttiin muokkaamaan Justinianuksen aloittamien uudistuksien takia ja lopullinen versio (Codex Iustinianus repetitae praelectionis) julkaistiin vuonna 534, mikä on samalla säilynyt versio.
Digesta
Vuonna 533 julkaistu Digesta (tai Pandectae / Pandektai) sisälsi aihepiireittäin ryhmiteltyjä otteita roomalaisten juristien kirjoituksista. Vaikka alkuperäisillä sitaateilla ei ollut lain voimaa, tuli niistä nyt osa lakia. Digesta on Corpus iuris civiliksen laajin osa sisältäen otteita noin 2 000 eri teoksesta aina Rooman tasavallan ajoilta alkaen. Koska näitä varhaisempia kirjoituksia ei ole meidän päiviimme juurikaan säilynyt, Digesta on kaikkein tärkeimpiä roomalaisen oikeushistorian lähteitä.
Institutiones Iustiniani
Institutiones Iustiniani (Institutiones Justiniani) oli roomalaisen oikeuden perusteiden systemaattinen esitys, eräänlainen kurssikirja oikeustieteen opiskelijoille. Se julkaistiin 21. marraskuuta 533 ja siitä tuli osa lakia 30. joulukuuta 533, samaan aikaan Digestan kanssa. Sitä voitaisiin luonnehtia päivitetyksi versioksi 100-luvulla vaikuttaneen juristi Gaiuksen niin ikään Institutiones-nimisestä oppikirjasta.
Novellae
Corpus iuris civiliksen valmistumisen jälkeen säädetyt keisarilliset lait (constitutiones). Näitä koottiin eri kokoelmiin, ensi kertaa Justinianuksen seuraajan Justinus II:n aikana. Nykyisiin Corpus iuris civiliksen editioihin on tapana sisällyttää 136 tällaisen uuden lain kokoelma. Toisin kuin Corpuksen ensimmäiset kolme osaa, jotka varhaisempiin lähteisiin pohjautuvina olivat lähes puhtaasti latinankielisiä, näissä uudemmissa laeissa käytetty kieli oli jo enimmäkseen kreikka, Itä-Rooman valtakieli.
Katso myös
Lähteet
- ↑ Korpela, Jukka: Länsimaisen yhteiskunnan juurilla. Jumalan laista oikeusvaltion syntyyn, s. 140. Gaudeamus, 2015.
Aiheesta muualla
