Constantin François de Chassebœuf, comte de Volney (Volneyn kreivi) (3. helmikuuta 1757 Craon, Ranska – 25. huhtikuuta 1820 Pariisi) oli ranskalainen tutkimusmatkailija, filosofi ja historioitsija. Volneyn ajattelu edusti materialismia ja liberalismia.[1][2]
Elämä ja ura
Hän sai nimen Boisgirais aatelisen isänsä kartanon mukaan, mutta myöhemmin hän otti nimekseen Volney. Hän opiskeli Pariisissa juridiikkaa, lääketiedettä ja historiaa. Paroni d’Holbach ja muut materialistiset ajattelijat kannustivat häntä, ja vuosina 1782–1786 hän teki matkan Lähi-itään luodakseen tieteellisen perustan kronologialle ja kumotakseen Raamatun kertomukset. Opiskeltuaan arabiaa Libanonin luostarissa hän asui arabien keskuudessa, kulki Syyrian ja Egyptin halki ja esitti kulttuurilliset ja yhteiskunnalliset havaintonsa teoksessa Voyage en Syrie et en Égypte (1787). Teoksessaan Considérations sur la guerre des turcs et de la Russie (1788) hän kehotti Ranskaa ottamaan Egypti haltuunsa.[1][2]
Volney teki ensimmäisen aloitteen katolisen kirkon omaisuuden takavarikoimisesta vuoden 1789 säätyjen yleiskokouksessa ja sen jälkeen perustuslakia säätävässä kansalliskokouksessa. Hän yritti toteuttaa poliittis-taloudellisia teorioitaan käytännössä Korsikalla, jossa hän osti vuonna 1792 tilan ja yritti viljellä sokeriruokoa ja indigokasvia. Hänet vangittiin Terrorin aikana, mutta hän välttyi giljotiinilta ja vapautui Robespierren kaatumisen jälkeen. Volney toimi jonkin aikaa historian professorina vastaperustetussa École normale supérieure -yliopistossa. Vuonna 1795 hän teki matkan Yhdysvaltoihin, jossa häntä syytettiin ranskalaiseksi vakoojaksi, joka oli lähetetty valmistelemaan Louisianan takaisinvaltausta Ranskalle. Palattuaan Ranskaan vuonna 1798 Napoleon I nimitti hänet senaattoriksi vuonna 1799 ja korotti hänet kreivin arvoon vuonna 1808. Vuonna 1814 Volney nimitettiin Ranskan pääriksi. Volney tuli Ranskan instituutin jäseneksi sen perustamisen yhteydessä vuonna 1795.[1][2]
Volneyn tunnetuin teos oli historianfilosofiaa käsitellyt Les Ruines, ou méditations sur les révolutions des empires (1791), jossa hän asetti kulttuurien kehityksen materialistisen filosofian valoon ja pyrki muun muassa osoittamaan, että kaikki uskonnot olivat pelon ja pappien luomuksia. Teoksessa ennustetaan kaikkien uskontojen lopullista yhdistymistä tunnustamalla niiden kaikkien taustalla oleva yhteinen totuus. Volneyn muita teoksia ovat La loi naturelle ou Catéchisme du Citoyen français (1793), yritys materialistiseen moraaliteoriaan, Tableau du climat et du sol des États-Unis d'Amérique (1803), Recherches nouvelles sur l'histoire ancienne (1814) ja Simplification des langues orientales (1795) ja L'alfabet européen appliqué aux langues asiatiques (1818).[1][2]
Lähteet
Aiheesta muualla
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
