Colosseum

Colosseum
Sijainti	Rooma, Italia
Koordinaatit	41°53′24.6″N, 12°29′32.2″E
Rakennustyyppi	amfiteatteri
Valmistumisvuosi	80
Rakennuttaja	Vespasianus, Titus
Julkisivumateriaali	travertiini
Korkeus	50 m
Kerrosluku	4
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Infobox OKNimi-testi OK

Colosseum (ital. il Colosseo) on antiikin Rooman aikainen amfiteatteri Roomassa Italiassa. Colosseum oli koko Rooman valtakunnan suurin amfiteatteri, ja sinne mahtui ilmeisesti yli 50 000 katsojaa.

Colosseumin rakentamisen aloitti keisari Vespasianus 70-luvun alussa, ja se vihittiin käyttöön vuonna 80 Tituksen hallituskaudella. Colosseumilla järjestettiin sen ensimmäisten vuosisatojen aikana gladiaattoritaisteluita, metsästysnäytöksiä ja muita näytöksiä sekä teloituksia.

Nykyisin Colosseum on osittain raunioitunut maanjäristyksien ja kiviaineksen ryöstön takia.^[1] Se on Rooman suosituimpia nähtävyyksiä ja katolisen kirkon pyhä paikka.

Nimi

Antiikin aikana rakennus tunnettiin nimellä Amphitheatrum Flavium, ”Flaviusten amfiteatteri”. Colosseum-nimitys otettiin käyttöön vasta keskiajalla. Nimi tulee rakennuksen suuresta koosta tai todennäköisimmin sen edustalla aikoinaan sijainneesta keisari Neron kolossaalisesta pronssipatsaasta eli Neron kolossista, jonka perustukset ovat edelleen nähtävissä.^[1][2]

Historia

Antiikin ajan Rooman keskustan kartta. Soikionmuotoinen Colosseum on kartan oikeassa yläkulmassa.

Rakentaminen

Keisari Vespasianus (69–79) aloitti Colosseumin rakentamisen vuonna 72. Rakennus sijoitettiin keisari Neron yksityispalatsin Domus Aurean puutarhassa sijainneen tekojärven paikalle.^[3] Colosseumin rakentaminen oli osa keisarin suurempaa hanketta, jolla Rooma palautettaisiin entiseen loistoonsa edellisen sisällissodan jäljiltä.^[3]

Vespanius ja hänen seuraajansa muuttivat alueen ulkomuotoa laajalti. Vaikka Neron patsas Colossus säästettiin, suurin osa muusta Domus Aureasta hävitettiin. Neron tekojärvi täytettiin, ja alue otettiin uuden amfiteatterin käyttöön. Entisen Domus Aurean alueelle rakennettiin lisäksi gladiaattorikouluja ja muita amfiteatterin toimintaa tukevia rakennuksia. Rakennustyömaalta löytyneen kaiverruksen mukaan ”keisari Vespasianus määräsi tämän uuden amfiteatterin rakennettavaksi kenraalinsa ryöstösaaliilla”. Tämän on ajateltu viittaavan roomalaisten keräämään valtavaan sotasaaliiseen ensimmäisen juutalaissodan loputtua vuonna 73. Colosseumin voidaan siis tulkita olleen suuren voiton mahtava muistomerkki.^[4]

Amfiteatterin vihki vuonna 80 käyttöön Vespasianuksen poika ja seuraaja, keisari Titus.^[3] Dion Kassios kertoi, että vihkiäisjuhlien aikana surmattiin 11 000 eläintä ja että juhla kesti sata päivää.^[5] Colosseum viimeisteltiin Vespaniuksen nuoremman pojan Domitianuksen aikana (81–96).^[3]

Näytökset

Jean-Léon Gérômen gladiaattoritaistelua kuvaava maalaus Pollice Verso vuodelta 1872.

Colosseumista tuli valmistuttuaan Rooman valtakunnan merkittävin gladiaattorinäytäntöjen tapahtumapaikka. Colosseumin myötä gladiaattoritaistelut laajenivat ja ohjelmanumeroista tuli kerta kerralta monipuolisempia.^[6]

Colosseumin päiväohjelma noudatti vakiintunutta kaavaa. Aamulla nähtiin ensin eläintaisteluita, sitten eläinten metsästystä. Keskipäivällä teloitettiin karanneita orjia ja rikollisia, ja iltapäivällä esitettiin päänumero, gladiaattoritaistelut. Joskus ohjelmien välillä oli kevyempää viihdettä.^[7] Rooman keisarit olivat usein katsomassa näytöksiä, ja keisari Commodus esiintyi itsekin satoja kertoja.^[3]

Colosseumilla järjestettiin lisäksi vanhojen taistelujen toisintoja ja mytologiaan pohjautuvia näytelmiä. Niitä varten areena maisemoitiin puilla ja kivenlohkareilla. Areena pystyttiin myös täyttämään vedellä meritaisteluita varten.^[3]

Colosseumia on pidetty kristityssä perinteessä paikkana, jossa monia kristittyjä surmattiin heidän uskontonsa vuoksi. Ensimmäinen Colosseumilla surmattu kristitty marttyyri oli perimätiedon mukaan leijonille heitetty Pyhä Ignatius.^[8] Kristittyjen surmaamisesta Colosseumilla nimenomaan uskonsa vuoksi ei kuitenkaan ole luotettavaa näyttöä.^[9][10]

Myöhäisantiikki

Colosseum vaurioitui vuonna 217 tulipalossa, jonka Dion Kassioksen mukaan aiheutti salama. Palossa tuhoutuivat amfiteatterin ylimmät puiset osat.^[11] Amfiteatteria ei kunnostettu ennen kuin vasta vuonna 240, ja uudestaan sitä kunnostettiin 250 tai 252 sekä jälleen vuonna 320. Kaiverrukset kertovat, että useita osia Colosseumista korjattiin keisareiden Theodosius II ja Valentinianus III hallintovuosina 425–450. Korjaukset johtuivat luultavasti vuoden 443 suuresta maanjäristyksestä. Uusia korjauksia tehtiin vuosina 484 ja 508. Areenaa käytettiin kilpailuihin vielä 400-luvulla. Viimeiset maininnat gladiaattoriotteluista ovat vuodelta 435. Eläinten metsästysnäytökset jatkuivat ainakin vuoteen 525 asti.^[4]

Keskiaika

Teologi Beda Venerabilis kirjoitti 600-luvulla epigrammin, jossa hän viittasi luultavasti keisari Neron patsaaseen (coliseus), mutta säkeet on myöhemmin liitetty Colosseumiin.

»Niin kauan kuin Colosseum pysyy, pysyy Rooma;

Kun Colosseum kaatuu, kaatuu Rooma;

Kun Rooma kaatuu, kaatuu maailma.»
(– Beda Venerabilis^[5])

Amfiteatterin sisäpuolelle valmistui 500-luvun lopulla pieni kirkko ja areena muutettiin hautausmaaksi. Katsomoiden alla olevat holvit ja syvennykset muutettiin asunnoiksi ja työpajoiksi, ja niitä käytettiin historiallisten lähteiden mukaan vielä 1100-luvulla. 1200-luvulla Frangipanien suku teki Colosseumista linnoituksen.^[2]

Colosseumin lounainen ulkoseinä sortui vuoden 1281 maanjäristyksessä. Sen jälkeen rakennuksen kiviä alettiin käyttää rakennusmateriaalina, metallipatsaat sulatettiin ja rakennuksen metallikiinnikkeet sulatettiin uutta käyttöä varten. Paavi Aleksanteri VI vuokrasi rakennusta louhokseksi. Rapistumisestaan huolimatta Colosseumilla järjestettiin yhä toisinaan uskonnollisia kulkueita ja näytelmiä.^[3]

Uusi aika

Colosseumin uloin seinä (vasemmalla) on osittain jo kadonnut, ja sisemmät kerrokset näkyvät sen takaa.

1700- ja 1800-lukujen aikana paavit etsivät uusia keinoja hyödyntää käyttämättömiä Colosseumin raunioita. Paavi Sixtus V suunnitteli raunioiden muuttamista suureksi villatehtaaksi. Tämä suunnitelma kuitenkin kaatui Sixtus V:n kuoltua. Kardinaali Altieri järjesti vuonna 1671 Colosseumilla härkätaisteluja, mutta ne lopetettiin julkisen vastustuksen takia. 1740-luvulla Colosseumin pieni kirkko kunnostettiin. 1800-luvulla kirkkovaltio aloitti Colosseumissa laajemmat entistämistyöt.^[5]

Vuonna 1749 paavi Benedictus XIV kielsi raunioiden käyttämisen kivilouhoksena. Samalla hän antoi Colosseumille virallisen aseman Rooman pääsiäisjuhlallisuuksissa.^[5] Edelleenkin joka pitkäperjantaina paavi johtaa Ristin tien soihtukulkuetta Colosseumille.^[12]

Syksyllä 2013 käynnistettiin projekti Colosseumin puhdistamiseksi ilmansaasteista, jotka ovat värjänneet sen seinät likaisenharmaiksi.^[13]

Italian valtio suunnittelee rakentavansa areenalle jälleen lattian ja alkavansa järjestää siellä erilaisia viihdetapahtumia, kuten konsertteja.^[14] Liikuteltavan puisen lattian on tarkoitus valmistua vuoteen 2023 mennessä.^[15]

Colosseum valittiin sveitsiläisen NewOpenWorld Corporation -yrityksen vuonna 2007 järjestämässä avoimessa äänestyksessä yhdeksi uuden ajan seitsemästä ihmeestä.^[16]

Arkkitehtuuri

Colosseumin leikkaus ja yhteiskuntaluokkien istuma-alueet.

Soikionmuotoisen rakennuksen pituusakseli on 188 metriä ja poikittaisakseli 156 metriä. Rakennuksen 50 metriä korkeat ulkoseinät ovat travertiiniä ja seinistä on pystyssä nykyään noin kaksi kolmasosaa. Nelikerroksisen rakennuksen kolme alinta kerrosta muodostuvat kukin 80 arkadista.^[2]

Jokaisessa kerroksessa on erilainen pylväsjärjestelmä. Ensimmäisen kerroksen pylväät edustavat doorilaista, toisen joonialaista ja kolmannen korinttilaista tyyliä. Neljännessä kerroksessa on korinttilaisia pilastereita ja suorakulmaiset ikkunat.^[3]

Colosseumin seinät ovat nykyisin muuttuneet harmaiksi, mutta alun perin rakennus oli kirkkaanvärinen. Ulkoseinät olivat travertiinin norsunluunvalkoisia, ja sisäseinät päällystettiin punaisella ja mustalla travertiinilla sekä atsuriitinsinisellä rappauksella.^[17]

Rakennukseen oli 80 numeroitua sisäänkäyntiä, joiden avulla katsojat löysivät helposti omille paikoilleen.^[2] Keisarin ja hänen seurueensa sisäänkäynti sijaitsi ensimmäisen (I) ja viimeisen (LXXVI) sisäänkäynnin välissä. Tämä kuitenkin tuhoutui maanjäristyksessä vuonna 1349.^[5]

Colosseumin yleisökapasiteetiksi on esitetty arvioita 50 000:sta^[18] 73 000:een.^[19] Sisäänpääsy näytöksiin oli maksutonta, mutta kansalaiset saivat kukin oman lippunsa, jossa jokaiselle oli osoitettu katsomopaikka. Lehterit oli jaettu yhteiskuntaluokittain. Lähinnä areenaa istuivat senaattorit, joilla oli henkilökohtaiset, nimilaatalla osoitetut paikat. Heidän takanaan istui muu ylimystö ja ylemmillä penkkiriveillä alemmat luokat arvojärjestyksessä. Naiset istuivat alkuaikoina miesten joukossa, mutta myöhemmin heidät sijoitettiin ylimmille riveille. Myös eri etnisillä ryhmillä sekä esimerkiksi opettajilla, lähettiläillä ja diplomaateilla oli omat istumaosionsa. Preettorin tribunaalia vastapäätä oli Vestan neitsyiden aitio.^[20]

Colosseum ei ollut katettu, mutta auringon suojaksi pingotettiin purjekangaskatoksia.^[5] Purjekankaiden nostamiseen köysien ja väkipyörien avulla tarvittiin tuhat merimiestä.^[21]

Areenan roomalaisaikainen kansi ei ole säilynyt, minkä vuoksi eläinhäkit ja käytävät ovat nykyään nähtävissä.

Soikionmuotoinen areena on kooltaan 80 × 54 metriä.^[22] Areenalle tultiin kahdesta portista, jotka sijaitsivat pitkällä akselilla. Läntinen Porta Triumphalis oli gladiaattorien sisäänkäynti, ja itäisen Porta Libitinarian kautta heidän ruumiinsa kannettiin pois. Kummastakin portista johtivat jyrkät portaat areenan alle, missä eläimiä ja aseita säilytettiin. Areenan alapuoliset rakenteet jaettiin neljään lohkoon, joissa oli kammioita ja käytäviä. Kellarista nostettiin areenalle monimutkaisia ja raskaita lavasteita, ja kellarin lattiassa näkyy vielä vinssien kolot. Kellarin keskuskäytävästä oli yhteys Colosseumin itäpuolella olevaan Ludus Magnus -gladiaattorikasarmiin. Vuosisatojen aikana areenan puinen lattia ja kellarin kalusteet tuhoutuivat monta kertaa maanjäristyksissä ja tulipaloissa, ja ne rakennettiin uudelleen.^[23]

Lähteet

• Abbondanza, Letizia: The Valley of the Colosseum. Electa, 2002. ISBN 88-435-8224-0 (englanniksi)
• Claridge, Amanda: Rome: An Oxford Archaeological Guide. Oxford University Press, 1998. ISBN 0-19-288003-9 (englanniksi)
• Hintzen-Bohlen, Brigitte: Taide&Arkkitehtuuri: Rooma. Suomentanut Riikka Ketonen, Maija Pellikka, Pirkko Roinila, Merja Turunen. Königswinter: Könemann, 2006. ISBN 978-3-8331-2309-2
• Meijer, Fik: Gladiaattorit: Taistelijat kuoleman areenoilla. (Gladiatoren: Volksvermaak in het Colosseum, 2003.) Suomentanut Sanna van Leeuwen. Helsingissä: Otava, 2008. ISBN 978-951-1-22971-1
• Polkunen, Marja-Liisa: Suomalainen matkaopas: Rooma. Suomalainen matkaopas oy, 2007. ISBN 978-952-9715-32-9

Viitteet

1. Castren, Paavo: Uusi antiikin historia, s. 431–432. Otava, 2011.
2. Hintzen-Bohlen 2006, s. 98.
3. Mark Cartwright: Colosseum Ancient History Encyclopedia. 29.5.2018. Viitattu 3.5.2020.
4. Claridge 1998, s. 276–282.
5. Polkunen 2007, s. 183.
6. Meijer 2008, s. 46–48.
7. Meijer 2008, s. 140.
8. Linda Alchin: Colosseum & Christian Martyrs Tribunes and Triumphs. Viitattu 8.1.2017.
9. Tom Mueller: Secrets of the Colosseum Smithsonian Magazine. 1/2011. Viitattu 8.1.2017.
10. Were Christians really thrown to the lions? The Straight Dope. 30.1.2009. Viitattu 8.1.2017.
11. Cass. Dio lxxviii.25
12. Pope Francis leads Via Crucis at Rome's Colosseum on Good Friday Vatican News. 19.4.2019. Viitattu 3.5.2020.
13. Tom Kington: First scrub in 2,000 years for Rome’s Colosseum The Scotsman. 17.5.2014. Viitattu 7.1.2017.
14. Petri Burtsov: Palaavatko gladiaattorit Colosseumille? Rooma aikoo palauttaa kuuluisimman nähtävyytensä viihdekäyttöön Yle uutiset. 31.7.2017. Viitattu 31.7.2017.
15. Anne Viljamaa: Rooman kuuluisimpiin nähtävyyksiin kuuluva Colosseum saa jälleen lattian, jonka ansiosta areenaa voi ihmetellä gladiaattorin silmin Helsingin Sanomat. 3.5.2021. Viitattu 3.5.2021.
16. New 7 Wonders of the World (viitattu 26.3.2013) (englanniksi)
17. Maria Rosaria Spadaccino: The Colours of the Colosseum Corriere della Sera. 10.1.2013. Viitattu 7.1.2017.
18. Keith Hopkins: The Colosseum: Emblem of Rome BBC History. 22.3.2011. Viitattu 21.3.2017.
19. Abbondanza 2002, s. 10.
20. Abbondanza 2002, s. 14–15.
21. O'Connor, Jim: Where Is the Colosseum? s. 53. Penguin, 2017. Teoksen verkkoversio (viitattu 17.5.2020).
22. Meijer 2008, s. 106–111.
23. Abbondanza 2002, s. 16.

Kirjallisuutta

• Hopkins, Keith & Beard, Mary: The Colosseum. Harvard University Press, 2005. ISBN 0-674-01895-8 (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Kaj Swanljung: Rooman ajan tunnetuin monumentti. Vaasan yhteislukio 2001.
• Livekuvaa Colosseumilta: ensimmäinen kuvakulma, toinen kuvakulma