Christophe Desjardins (24. huhtikuuta 1962 Caen – 13. helmikuuta 2020)[1] oli ranskalainen alttoviulisti. Hän soitti Ensemble InterContemporainissa sekä La Monnaien orkesterissa ja toimi Lyonin konservatorion professorina. Hän oli erikoistunut nykymusiikkiin; hän kantaesittikin uusia teoksia muiden muassa Luciano Beriolta, Pierre Boulez'lta, Michaël Lévinasilta, Wolfgang Rihmiltä, Philippe Manourylta, Jonathan Harveylta, Marco Stroppalta ja George Benjaminilta.[2]
Desjardins opiskeli Pariisin konservatoriossa alttoviulunsoittoa Serge Collot'n ja kamarimusiikkia Geneviève Joyn johdolla. Valmistuessaan konservatoriosta vuonna 1983 hän sai ensipalkinnon alttoviulunsoitossa. Tämän jälkeen hän vielä täydensi opintojaan Bruno Giurannan johdolla Berliinissä. Vuonna 1990 hän liittyi silloin Péter Eötvösin johtamaan Ensemble InterContemporainiin. Hän levytti kokoonpanon kanssa muiden muassa teokset Diadèmes (Marc-André Dalbavie), Sequenza VI (Luciano Berio) ja En sourdine (Matthias Pintscher). Nykymusiikkiin keskittymisestä huolimatta Desjardins ei sivuuttanut vanhaakaan ohjelmistoa.[2]
Desjardins kuoli 57-vuotiaana syöpään.[2]
Lähteet
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Taiteenala | |
|---|
| Muut | |
|---|
