Christine Nöstlinger

Christine Nöstlinger vuonna 2012.

Christine Nöstlinger (13. lokakuuta 1936 Wien – 28. kesäkuuta 2018 Wien^[1]) oli itävaltalainen kirjailija. Nöstlinger on kirjoittanut kunnianhimoista lastenkirjallisuutta, jossa on fantasiaa ja huumoria yhdistettynä ihmisen ja maailman ongelmien käsittelyyn^[2].

Nöstlinger aikoi nuoruudessaan ryhtyä taiteilijaksi. Hänen esikoisteoksensa ilmestyi 1970. Hän on saanut uransa aikana lukuisia palkintoja, muun muassa Hans Christian Andersen -palkinnon 1984 ja Astrid Lindgrenin muistopalkinnon 2003.^lähde?

Suomennokset

• Kurpitsakuningas, WSOY 1975
• Ilse, 14, Otava 1977
• Lennä, lennä, turilas, WSOY 1977
• Päiväjärjestys, WSOY 1979
• Luki-live, Otava 1982
• Suklaata ja särkyneitä sydämiä, Otava 1985 (Gretchen)
• Olfin oidipuskompleksi, Otava 1985
• Pikkuveljestä on pelkkää harmia, Otava 1986 (Gretchen)
• Muurahaiskarhun nen, Otava 1987
• Katti Kamala, Kirjapaja 1988
• Onko koira kotona? WSOY 1988
• Tomaanien elämää, Kustannus-Mäkelä 1989
• Tyttöni mun, Otava 1990 (Gretchen)
• Salainen isoisä, WSOY 1991
• Vanhemmista on paljon vaivaa, Otava 1994
• Manu Mäyrä tahtoo punaisen lakin, SLEY-kirjat 2004
• Eppu-kuvakirjasarja
• Mini-kuvakirjasarja

Lähteet

1. Schriftstellerin Christine Nöstlinger gestorben Der Standard. Viitattu 15.4.2020. (saksa)
2. Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Nöstlinger, Christine”, Otavan kirjallisuustieto, s. 545. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X

Astrid Lindgrenin muistopalkinnon saajat

2003: Christine Nöstlinger & Maurice Sendak | 2004: Lygia Bojunga | 2005: Ryôji Arai & Philip Pullman | 2006: Katherine Paterson | 2007: Banco del Libro | 2008: Sonya Hartnett | 2009: Tamer-instituutti | 2010: Kitty Crowther | 2011: Shaun Tan | 2012: Guus Kuijer | 2013: Marisol Misenta | 2014: Barbro Lindgren | 2015: PRAESA | 2016: Meg Rosoff | 2017: Wolf Erlbruch | 2018: Jacqueline Woodson | 2019: Bart Moeyaert | 2020: Baek Hee-na