Charles Le Brun syntyi Pariisissa vuonna 1619. Charlesin ollessa yhdentoista vuoden ikäinen Kansleri Séguier huomasi tämän kyvyt. Kansleri uskoi pojan Simon Vouet’n työpajan ohjaukseen. Hän oppi ammatin salaisuudet tuolta suurelta mestarilta, mutta myös François Perrier'llä oli hänen tuleviin töihinsä suuri vaikutus. Hän matkusti ItaliaanNicolas Poussinin kanssa vuonna 1642. Le Brun jäi Italiaan neljäksi vuodeksi kansleri Séguierin taloudellisen tuen turvin.
Palattuaan Pariisiin Le Brun sai useita tilauksia. Kuninkaan valtiovarainministeri Nicolas Fouquet pyysi häntä työskentelemään Vaux-le-Vicomten linnan sisustamisessa (1656–1661). Yhdessä Philippe de Champaignen kanssa he saivat kuningas Ludvig XIV:n perustamaan vuonna 1648 Kuninkaallisen taideakatemian, Académie Royale de Peinture et de Sculpture. Perustaminen tapahtui alaikäisyyden vuoksi kuninkaan nimissä.
Ministeri Fouquet’n jouduttua epäsuosioon Charles Le Brun astui Aurinkokuninkaan palvelukseen. Vuodesta 1660 lähtien hän omistautui kuninkaan tulolle Pariisiin. Samana vuonna hän kilpaili Les Gobelins -manufaktuurin perustamisesta, ja sittemmin hänet nimitettiin sen johtajaksi. Kuningas Ludvig XIV aateloi Le Brunin vuonna 1662, ja niin hänestä tuli ensimmäinen kuninkaallinen maalari, ja samalla hän sai vuosittaisen 12 000 livren eläkkeen. Vuonna 1663 Colbert nimitti hänet kuninkaallisen taideakatemian johtajaksi, koska Colbert halusi organisoida laitoksen uudelleen. Vuonna 1666 he perustivat Ranskan Rooman akatemian (Académie de France à Rome).
Le Brun oli päävastuussa Versailles’n linnan sisustamisesta, ja näin hänen alaisuudessaan työskenteli kymmenittäin taiteilijoita ja käsityöläisiä. Tämän päätehtävän ohessa hän työskenteli myös muille henkilöille heidän linnojaan sisustaen. Le Brun kuoli 22. helmikuuta1690 Gobelinsin tehtailla. Hänet on haudattu Saint-Nicolas-de-Chardonnet’n kirkkoon Pariisiin.
Le Brunin tyyli
Koska Le Brun oli virallinen maalari, hänen tyylinsä palveli itsevaltaisen monarkin Ludvig XIV:n tarkoitusperiä. Tämän vuoksi häntä halveksittiin 1800-luvun taiteilijoiden keskuudessa, ja hän on melko tuntematon suurelle yleisölle.
Jotkut taidehistorioitsijat pitävät häntä – kuten itse kuningas Ludvig XIV oli aikanaan julistanut – 1700-luvun suurimpana ranskalaisena taidemaalarina. Le Brun halusi töillään ylistää Ludvig XIV:n absolutistista hallitustapaa, minkä osoituksena hän yhdisteli vallan käsitteitä ja symboleja keskenään. Tämä näkyy erityisesti suuren peilisalin kattomaalauksissa, joissa symbioosissa ovat suuret antiikkiset aiheet sekä ranskalaiset vallan tunnukset, kuten kukko ja lilja.
Aurinko muodostui hyvän hallituksen allegoriaksi. Le Brun esitti Ludvig XIV:n täydellisenä ruhtinaana, joka oli yhteenveto kaikista aiemmista ruhtinaista.
Le Brunin tuotannolle tyypillisiä olivat suurikokoiset maalaukset, joiden teemat ovat historiasta, esimerkiksi Louvressa oleva Aleksanteri Suuren historia. Hänen töidensä tavallisia teemoja olivat taistelut, mytologia ja muotokuvat.
Keskeiset työt
Charles Le Brun, Versaillesin linnan suuren peilisalin katto
Versailles’n linnan suuren peilisalin katon freskot.
Taulut
Charles Le Brun’n teoksia Louvressa
Jeesuslapsen uni
Kansleri Séguier seurueineen
Aleksanteri Suurta esittävät taulut
Lukuisia muita maalauksia
Kirjoitetut teokset
Méthode pour apprendre à dessiner les passions (1698), julkaistiin postuumina. Sillä oli merkittävä vaikutus 1700-luvun taiteeseen.
Lähteet
↑Salonen, Lippo & Salonen, Sirkka (suom.) & Väänänen, Juha (toim.): ”Le Brun, Charles”, Kuka teki mitä, Kuvitettu elämäkerrallinen hakuteos, s. 150. (Alkuteos Howat, Gerald & Wallis, Frank (toim.): Who Did What? Mitchell Beazley Illustrated Biographical Dictionary. Mitchell Beazley 1985) Suuri Suomalainen Kirjakerho, 1986. ISBN 951-643-251-4
