Chálki sijaitsee Välimereen kuuluvan Egeanmeren kaakkoisosassa Ródoksen länsipuolella. Etäisyys Ródokselle on noin 6,5 meripeninkulmaa (noin 12 kilometriä). Chálkin lähimmät suuremmat saaret ovat Alimiá koillispuolella ja Tílos kauempana luoteispuolella. Kreikan pääkaupungin Ateenan kupeessa sijaitsevaan Pireukseen matkaa kertyy 302 meripeninkulmaa eli noin 560 kilometriä.[3]
Chálki on vuoristoinen ja sen korkein kohta on Merovígli (593 metriä). Chálki oli aikoinaan hedelmällinen saari, mutta saaren pohjaveteen pääsi merivettä, jonka vuoksi nykyisin saari on hyvin karu ja makea vesi joudutaan tuomaan säiliölaivoilla. Chálkin viljelysmaat ovat miltei olemattomat ja kasvikset joudutaankin tuomaan Ródokselta. Saaren rinteillä elää lampaita ja vuohia.[4]
Chálki kuuluu hallinnollisesti Chálkin kuntaan, johon kuuluu myös pienempiä lähisaaria.[2]
Saaren ainoa asutus on nykyisin pääkylä Chálkin kylä eli Empório (478 asukasta).[2] Se on rakennettu Chálkin kaakkoisrannikolle amfiteatterin muotoon.[3] Empórion tärkein nähtävyys on Ágios Nikólaoksen kirkko, jonka kellotorni on Dodekanesian korkein.[4] Empórion sataman yläpuolella sijaitsee tuulimyllyjen raunioita.[4]
Aikaisemmin sisämaassa merirosvojen hyökkäyksiltä suojassa ollut entinen pääkylä Chorió eli Chóra on nykyisin autio.[3][4] Chorióssa on aikoinaan asunut noin 4 000 asukasta.[3] Chorióssa sijaitsee saaren antiikin ajan akropoliille eli linnavuorelle rakennettu johanniittalinna.[4] Linnan alapuolella sijaitsee Panagían kirkko, jossa on säilynyt freskoja.[4]
Antiikin aikana saari tunnettiin nimimuodossa Khalke, Khalkeia tai Khalkia (lat. Chalce, Chalcia). Saarella oli aikoinaan kuparikaivoksia, joiden mukaan se sai luultavasti myös nimensä. Saarella tehtyjen kaivausten perusteella se koki kukoistuskauden vuosina 900–500 eaa.[3] Saaren poliksen eli kaupunkivaltion Khalken kaupunkikeskus sijaitsi nykyisen Chorión kylän lähellä.[5][6]
Chálkin linna.
Myöhempi historia
Venetsia valloitti Chálkin 1200-luvulla.[3] 1800-luvulla saarelaiset elättivät itsensä paljolti pesusienten sukelluksella ja myynnillä, mutta 1900-luvun alussa saari miltei autioitui chálkilaisten muutettua suurin joukoin YhdysvaltainFloridaan etsimään uutta toimeentuloa.[4]
Italia valloitti Chálkin ja muun Dodekanesian Kastelórizoa lukuun ottamatta vuonna 1912.[7][8] Osaksi Kreikkaa Chálki liitettiin vuonna 1948.[3]
↑ abcdefgKarpodini-Dimitriadi, E.: Kreikan saaret: matkaopas kaikille Kreikan saarille, s. 163. (suom. Ahola, Toni) Ateena: Ekdotike Athenon S.A., 1995. ISBN 9529688016
↑ abcdefgDubin, Marc: Kreikan saaret, s. 194–195. (Engl. alkuteos: Eyewitness Travel Guides The Greek Islands, suom. Rekiaro, Ilkka) Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-27504-2
↑Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”477 Chalke”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. (An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation) Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1
↑Smith, William: ”Chalcia”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
