Naissivuosa musikaalissa Chicago (2002) toi Zeta-Jonesille sekä Oscar- että Bafta-palkinnon.[2][3] Hän sai parhaan naispääosan Tony-palkinnon musikaalista A Little Night Music (2009) vuonna 2010.[4]
Hän julkaisi vuonna 2017 sisustusmallistonsa Casa Zeta-Jones yhteistyössä yhdysvaltalaisen QVC:n kanssa.
Catherine Zeta-Jones syntyi Walesin Swanseassa. Hänet on nimetty isoäitiensä Zeta Jonesin ja Catherine Fairin mukaan.[5] Nimen väliviiva on lisätty myöhemmin.[1] Hänen isänsä David Jones omisti makeistehtaan, ja hänen äitinsä Patricia (o.s. Fair) toimi ompelijana.[6] Hänen isänsä on syntyperältään walesilainen ja hänen äitinsä irlantilaiskatolinen. Hänellä on kaksi veljeä, vanhempi veli David A. (1967) ja nuorempi veli Lyndon (1972), joka työskenteli myyntiedustajana ennen kuin ryhtyi pääomasijoittajaksi Milkwood Films -elokuvatuotantoyhtiöön.[7][8][9]
Patricia Jones lähetti neljävuotiaan Catherinen Hazel Johnson School of Dance -tanssikouluun, koska tämä oli lapsena hyperaktiivinen ja voisi käyttää liian energiansa hyödykseen tanssimiseen.[10][11] Catherinen vanhemmat voittivat bingosta 1980-luvulla 100 000 puntaa, jolla rahoitettiin Zeta-Jonesin baletti- ja tanssitunnit.[12]
Catherine osallistui vuonna 1979 Butlin’s Holiday Campissa, MineheadinSomersetissa, nuorten ikäluokkien Junior Star Trail -kykyjenetsintäkilpailuun Shirley Basseyn kappaleella. Hän voitti kilpailun ja sai täten paikallisen median huomiota.[13][14] 11-vuotiaana Zeta-Jones oli Britannian steppauksen mestari.[15] Hän opiskeli Dumbarton House Schoolissa, mutta jätti koulun kesken 15-vuotiaana ja muutti Lontooseen ryhtyäkseen näyttelijäksi.[16] Hän altistui lapsena virukselle, joka aiheutti hengitysvaikeuksia, jonka seurauksena hänelle jouduttiin tekemään trakeostomia. Hänen kaulaansa jäi toimenpiteestä arpi.[17]
Zeta-Jones näytteli vuosina 1985–1986 musikaalissa The Pajama Game. Hän oli vuonna 1987 toisella varasijalla naispääosaan, Peggy Sawyerin rooliin West End -musikaalissa 42nd Street. Päänäyttelijän sekä ensimmäisen varasijanäyttelijän sairastuttua Catherine esitti pääroolin. Tuottajat vaikuttuivat hänen roolisuorituksesta niin, että hän näytteli pääroolia kahden vuoden ajan. Musikaali oli hänen läpimurtonsa.[20][21]
Zeta-Jonesin ensimmäinen elokuvarooli oli vuonna 1990 Philippe de Brocan ohjaamassa ranskalais-italialaisessa elokuvassa 1001 Nights, joka on mukaelma persialaisesta tarusta Tuhat ja yksi yötä.[26] Suurta suosiota Britanniassa hän sai näyteltyään Mariette Larkinin roolia brittiläisessä televisiosarjassa Oi ihana toukokuu (1991–1993).[27] Vuonna 1992 hän näytteli elokuvassa Kolumbus – seikkailijoista suurin.[26]
Zeta-Jones tunnetaan myös CBS:n minitelevisiosarjasta Titanic (1996), jossa hän näyttelee pääosassa Isabella Paradinea. Elokuva perustuu RMS Titanicin haaksirikkoon. Elokuvaohjaaja Steven Spielbergin suositteli ohjaaja Martin Campbellille Zeta-Jonesia naispääosaan elokuvaan Zorron naamio nähtyään tämän roolisuorituksen Titanic-minisarjassa.[28] Zeta-Jones valittiinkin Eléna (de la Vega) Monteron rooliin toimintaelokuvaan Zorron naamio (1998). Se oli hänen läpimurtoelokuvansa Hollywoodissa.[30]
Zeta-Jones näytteli vuonna 1999 elokuvassa Ansa viritetty, jossa hän näytteli pääosassa Sean Conneryn kanssa.[26] Elokuvan kriittisistä arvosteluista huolimatta se oli lipputulomenestys.[31] Samana vuonna hän näytteli elokuvassa The Haunting – paholaistalo, jossa esiintyivät myös Owen Wilson, Lili Taylor ja Liam Neeson.[26] Elokuva on Jan de Bontin ohjaama, ja se on uusintaversio vuoden 1963 elokuvasta Yö kauhujen talossa, joka perustuu Shirley Jacksonin romaaniin vuodelta 1959[32][33]. Elokuva sai kriittistä palautetta muun muassa heikosta käsikirjoituksesta sekä liiasta kauhuelokuvien kliseiden toistosta, mutta elokuva sai kuitenkin maailmanlaajuisesti lipputulomenestystä tuottaen 177,3 miljoonaa dollaria.[34]
2000–2005
Elokuvan Traffic (2000) käsikirjoitusta muutettiin siten, että Zeta-Jonesin roolihahmo Helena Ayala on raskaana, koska elokuvaa kuvatessa tämä odotti esikoistaan Dylania.[35] Samassa elokuvassa näyttelee myös hänen miehensä Michael Douglas. Vuonna 2001 Zeta-Jones näytteli elokuvassa Valkokankaan lemmikit Gwen Harrisonin roolia.[36]
Chicago-elokuvamusikaalista (2002) Zeta-Jones voitti parhaan naissivuosan Oscar-palkinnon.[26] Vuonna 2003 hän näytteli elokuvassa Sietämätöntä julmuutta, jossa hän näyttelee pääosassa George Clooneyn kanssa.[37]Steven Spielbergin ohjaamassa tositapahtumiin perustuvassa elokuvassa Terminaali (2004) hän näyttelee lentoemäntä Amelia Warrenia, joka ystävystyy New Yorkin lentokentän terminaalissa pakosta asuvan Viktor Navoskin (Tom Hanks) kanssa, joka ei pääse ilman hyväksyttävää passia Yhdysvaltoihin ja jää jumiin lentokentälle.[38] Samana vuonna Zeta-Jones näytteli elokuvassa Ocean’s Twelve (2004), jossa näyttelivät myös George Clooney, Brad Pitt, Matt Damon ja Julia Roberts. Hän uusi roolinsa Eléna de la Vegana Zorron naamio (1998) elokuvan jatko-osassa Zorron legenda (2005).[26]
2007–2016
Romanttisessa komediaelokuvassa Rakkauden resepti (2007) Zeta-Jones näyttelee Katea, joka työskentelee ravintolassa tarkkaa ja työlleen omistautunutta kokkia, joka joutuu yllättäen sijaisäidiksi siskon tyttärelleen Zoelle (Abigail Breslin), jonka äiti kuolee auto-onnettomuudessa. Aaron Eckhart näyttelee elokuvassa apulaiskeittiöpäällikköä.[39] Zeta-Jones valmistautui rooliaan varten muun muassa harjoittelemalla newyorkilaisessa Fiamma Osteria -ravintolassa.[40]
Rakkauden resepti elokuvan jälkeen Zeta-Jones vähensi elokuva- ja televisiotöitään merkittävästi seuraavan viiden vuoden ajaksi. Hän keskittyi töiden sijaan perheeseensä sekä miehensä ja itsensä terveyteen. Zeta-Jones itse kärsi mielenterveyden ongelmista, ja hänen miehellään Michaelilla oli diagnosoitu syöpä. Zeta-Jones muun muassa kieltäytyi vuonna 2010 hänelle tarjotusta My Week with Marilyn (2011) -elokuvan Vivien Leigh’n roolista, jotta voisi viettää enemmän aikaa syöpähoidossa olleen miehensä kanssa.[41][42] Zeta-Jones hakeutui hoitoon kaksisuuntaisen mielialahäiriön takia 2011, ja toisen kerran hän joutui hoitoon mielenterveysongelmien takia vuonna 2013. Samana vuonna Zeta-Jones kertoi omasta sairaudestaan talk show -haastattelussa, ja ilmaisi myös miehensä Michaelin syöpädiagnoosin vieneen häneltä voimat.[43]
Zeta-Jones näytteli Patricia Whitmoren roolissa Adam Shankmanin ohjaamassa elokuvassaRock of Ages (2012). Elokuva perustuu samannimiseen Broadway-teatterimusikaaliin ja Chris D’Arienzonin kirjoittamaan kirjaan.[44] Samana vuonna hän näytteli romanttisessa komediaelokuvassa Rakkauden pelikenttä, jonka pääosissa näyttelee Gerard Butler, Jessica Biel ja Uma Thurman.[45]
Zeta-Jones näytteli Red-toimintaelokuvan jatko-osassa Red 2 vuonna 2013. Hän näytteli vuonna 2016 brittiläisessä komediaelokuvassa Dad’s Army, joka perustuu BBC:n vanhaan televisiosarjaan Ruutiukot.[46][11]
2017–
Catherine Zeta-Jones palasi televisiotuotantoon vuonna 2017. Hän näyttelee Olivia de Havillandia Ryan Murphyn, Jaffe Cohenin ja Michael Zamin luomassa FX:n televisiosarjassa Feud.[47] Sarjassa näyttelevät myös muun muassa Jessica Lange ja Susan Sarandon.[48] Zeta-Jones näyttelee pääosaa huumeparoni Griselda Blancoa vuonna 2018 ensi-iltansa saaneessa, Guillermo Navarron ohjaamassa, tositapahtumiin perustuvassa televisioelokuvassa Cocaine Godmother. Elokuva kertoo kolumbialaisesta huumeparonistaGriselda Blancosta, joka oli Miamin huumemyynnin uranuurtaja 1970-luvulla ja 1980-luvun alussa.[49][50] Vuonna 2018 Zeta-Jones näyttelee Facebook Watchin alkuperäissarjassa Queen America.[51]
Zeta-Jones on markkinoinut useita merkkejä sekä tuotteita. Hän oli 2002 maailmanlaajuisesti kosmetiikkayritys Elizabeth Ardenin mainoskasvo.[53] Samana vuonna hän allekirjoitti sopimuksen puhelinyhtiö T-Mobilen kanssa, jonka puolesta hän lupautui puhumaan maailmanlaajuisesti.[54]
Catherine on tehnyt myös laulajan uraa. Hänen ensimmäinen kappaleensa on ”For All Time” (Jeff Wayne’s Musical Version of Spartacus, 1992) joka on Jeff Waynen musiikillinen mukaelma traakialaisesta gladiaattorista Spartacuksesta.[55]Single ”In Arms of Love” julkaistiin vuonna 1995 ja ”I Can not Help Myself” vuonna 1996. Hän teki myös dueton ”True Love Ways” (1994) David Essexin kanssa.[56][57]
Vuonna 2017 Catherine Zeta-Jones julkisti oman kodintekstiilimallistonsa Casa Zeta-Jones yhteistyössä yhdysvaltalaisen QVC-yhtiön kanssa.[58][59]
Pääosaroolistaan musikaalielokuvassa Little Night Music (2009) Zeta-Jones voitti kolme musikaalien pääosapalkintoa: Tonyn, Drama Deskin ja Outer Critics Circlen.[4][68][69]
Catherine Zeta-Jones ja Michael Douglas tapasivat toisensa Ranskassa vuonna 1998 Deauvillen elokuvafestivaaleilla, jossa Danny DeVito esitteli heidät toisilleen.[70] Michael Douglas oli tuolloin vielä naimisissa Diandra Lukerin kanssa. Vuotta myöhemmin he alkoivat tapailla, ja he kihlautuivat vuoden 1999 lopussa ja menivät naimisiin 18. marraskuuta 2000 Plaza Hotel New Yorkissa, kun Douglasin avioero saatiin päätökseen.[70] Heillä on kaksi lasta, poika Dylan Michael, joka on syntynyt vuonna 2000 ja tytär Carys, joka syntyi 2003. Kuningatar Elisabet II myönsi vuonna 2010 Catherine Zeta-Jonesille brittiläisen imperiumin ritarikunnankomentaja arvonimen CBE:n. Jones palkittiin työstään elokuvateollisuuden hyväksi sekä hyväntekeväisyysprojekteistaan Walesissa.[71]
Zeta-Jones on listattu useampaan kertaan maailman kauneimmaksi sekä seksikkäimmäksi naiseksi, muun muassa People-lehden listauksessa hänet on valittu maailman kauneimmaksi naiseksi.[72][73] Woman’s Journal -lehden kyselyssä Zeta-Jones valittiin vuonna 2001 Britannian lumovoimaisimmaksi yli 30-vuotiaaksi naiseksi.[74][75]
Zeta-Jones on kertonut avoimesti sairastavansa kaksisuuntaista mielialahäiriötä, johon hän sairastui miehensä taistellessa syöpää vastaan. Michael Douglas myönsi myöhemmin lokakuussa 2013 valehdelleensa syöpänsä sijainnin, joka todellisuudessa oli kielisyöpä kurkkusyövän sijaan.[76][77][78]
Catherine Zeta-Jonesin ja Michael Douglasin avioliitto oli vaikeuksissa vuonna 2013, jolloin he myös olivat asumuserossa.[79] Asumuseron ajan Catherine Zeta-Jones asui New YorkinBedfordissa sijaitsevassa kartanossa.[80] Keväällä 2014 pariskunnan avioliitto-ongelmat oli saatu selvitettyä ja he olivat palanneet yhteen. He myivät Bedfordin kartanonsa ja ostivat samalta alueelta isomman kartanon 8,8 miljoonalla eurolla.[81]
↑ abcdefgThomson, David: The New Biographical Dictionary of Film: Completely Updated And Expanded, s. 1071–1072. Knopf Doubleday Publishing Group, 2010. ISBN 9780307594617Google-kirjat (viitattu 2.10.2017). (englanniksi)
